Olen saanut seurakuntavaalinumeroni: se on 91.

Olen mukana seurakuntavaaleissa ensimmäistä kertaa. En siksi, etteikö asiat olisi kiinnostaneet. Kyllä minua on kiinnostanut ennenkin, mutta elämässä on joskus tehtävä arvovalintoja. Kun lapset olivat pieniä, ei moneen paikkaan voinut revetä. Äidin pääpaikka oli kotona. Kotona äiti on vieläkin paljon, mutta nyt oli oikea aika lähteä mukaan. Perhe tukee ja kannustaa, liekö haluavat viettää isin kanssa iltaa, kun äiti on kokouksessa. Mene ja tiedä.

Mielestäni seurakunnassamme tapahtuu asioita, joihin haluan olla vaikuttamassa. Mainitsen tässä muutamia esimerkkejä.

Nuorisotyössä kerhonohjaaja-,  isos- ja Matalan Kynnyksen työssä toimiva poikani kertoi, että isos- ja kerhonohjaajakoulutus tulee kaksivuotiseksi. Varmaan ihan hyvä juttu muuten, mutta olen hyvin huolissani: kun 15 vuotias nuori pääsee ripille ja haluaa seurakunnan vastuisiin mukaan, jaksaako hän esimerkiksi odottaa kaksi vuotta, että pääsee vajaan kahden viikon leirille. Vastuuta on hyvä päästä kantamaan mahdollisimman pian, jotta kiinnittyy seurakuntaan, sen toimintoihin  ja yhteyteen.

Lapsityössä on paljon upeaa osaamista. On tärkeää, että lapsityön tavoittava toiminta saa jatkua ja sen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää monipuolisesti: pyhäkoulu perjantaina Prismassa primetime-aikaan tai yhteistyö vaikkapa urheiluseurojen ja -joukkueiden kanssa pelien aikana voisi olla tätä päivää.

Kouvolan seurakunnalla on upeat rakennukset. On perinteinen kirkko, moderni kirkko, hieno seurakuntakeskus, pienempiä toimipisteitä, mahtava leirikeskus ja toimiva pienempi rantapaikka, Lappala. Mielestäni on tärkeää, että jatkossa painopistealueet ovat erityisesti toiminnassa: tavoittava työ on nykypäivää. Lähetyskenttämme on myös tässä ja nyt, Kouvolassa, Manskilla ja vähän muuallakin. Toki arvostan perinteistäkin lähetystyötä "menkää kaikkeen maailmaan"-hengessä.

Olen neljäkymmentä. Lapset ovat jo isoja. Oma paikkani seurakunnassa on parhaimmillaan kirkon penkissä Jumalanpalveluksessa. Joskus sitä kaipaisi sellaista aikuisten "nuorten iltaa". Toki naisten aamukahvit ovat minulle hyvin sopiva tapahtuma.

Seurakunta on ihmistä varten, armon ja evankeliumin paikka, yhteisen kohtaamisen paikka. Haluan olla mukana kantamassa vastuuta kotiseurakunnastani, siitä seurakunnasta, johon on helppo poiketa, johon saa kuulua omalla tyylillään ja jossa kynnys on matala, kaikenikäisille.