Vuonna 1990 aloitin opettajana Kouvolan kaupungissa samaisessa koulussa, Kankaan koulussa, jossa opetan taas kierrettyäni ympäri Kouvolaa ja vähän Valkealaakin. Olin nuori opettaja, nuori rouva, odottava äiti ja uusi kouvolalainen. Syksyn koulutyö oli alkamassa. Kouvolan Sanomat tekivät juttua koulunsa aloittavasta oppilaasta ja opettajasta. Tuo opettaja olin minä. Juttu oli hieno, kokonainen lehden sivu oli varattu minulle ja pienelle ekaluokkalaiselle oppilaalle. Kuvat olivat upeat, Lauri-kuvaajan ottamat. Muistan, miten avasin Kankaan koulun ovea kuvissa.

Tuossa lehtijutussa kaipasin jokaiseen kouluun miesopettajia, kollegoita. Toin esiin sen, ettei koulut saa pelkästään naisistua. Se oli tapahtumassa jo silloin, naisistuminen kouluissa. Monta vuotta sen lehtijutun jälkeen miesopettajat muistivat erilaisissa yhteyksissä virittää keskustelua tuosta mielipiteestäni. Aina en ollut ihan varma, hyvällä vai pahalla.

Miesopettajat ja miehet koulussa ovat voimavara ja selkäranka. Koulut tarvitsevat niin henkisen ilmapiirin, opetussisältöjen kuin muutenkin tasapainon takia molempia sukupuolia henkilöstöönsä. Oppilaille on merkityksellistä, että kouluissa on sekä mies- että naisopettajia. Koulu voi olla osalle lapsista ainoa paikka, jossa näkee, miten miehet ja naiset kommunikoivat. Kaikissa perheissä ei välttämättä ole miesväkeä, edes lähipiirissä.

Suomalainen mies on hyvänäpidonarvoinen, koulussakin!