Tänään Kouvolan Sanomat  ja toimittaja Rönkkö kirjoitti  eduskuntavaalien ehdokaslistojen ikäjakaumasta. Vihreät olivat nuorta väkeä, KD:n Kymen vaalipiirin lista vanhinta. KD:n kuopukset, niinkuin toimittaja kirjoitti, ovat jo 40.  (Tuo neljäkymmentä tarkoittaa siis Veijo Kilpeläistä Kotkasta ja minua).

Mielestäni neljäkymmentä on mitä parhain ikä tarttua uuteen tehtävään. On vielä täynnä uutuudenintoa, opintojen voimaa, perheensä antamia kokemuksia. Työtäkin on tullut tehtyä, joten kokemuksia on kertynyt erilaisista asioista. Neljäkymmentä on siis erinomainen ikä ryhtyä työhön.

Muistan vuosi sitten miten oikeasti pelkäsin kevättä ja sitä kun täytin neljäkymmentä. Ajattelin, että se on kuin paalu, jonka jälkeen alkaa suotaival, vaikeat ajat. Elämä on osoittautunut toisenlaiseksi. Kun olen päässyt yli siitä, etten ole enää ihan nuori tyttö, tämä aika on osoittautunut jopa erityisen hyväksi ja kiinnostavaksi. Omaa intoa riittää, mutta päätön höyryäminen on jäänyt taakse.

On hienoa, että on eri-ikäisiä ehdokkaita mukana. Me olemme kaikki muutenkin niin eri-ikäisiä, joten miksi ei voi olla ehdokkaitakin. Jää kiinnostavana seurattavaksi, miten äänestäjät suhtautuvat, onhan Kymessä pari parikymppistä ehdokasta ja toisaalta Kymenlaaksossa ainakin muutama reilusti kuusikymppinen ehdokas.

On olemassa sanonta, iällä ei ole väliä, ellet ole juusto.