Hesarissa oli sunnuntaina juttu miehestä, joka asustelee pohjoisessa Suomessa omarakentamassa talossaan, jossa ainoat asumiskustannukset ovat sähköstä, joka menee jääkaappiin ja valaistukseen. Tonttia on sen verran, että lämmitykseen tarvittavaa puuta on saatavilla. Liikunta pitää miehen kunnossa, kerran hän on jo kuntoutunut osittaisesta halvaantumisestakin arkiliikunnan avulla. Puusavottaa tehdessä ei selkä jäykisty. Elämä ei ole hellästi kohdellut, vaimo on jo kuollut. Yksinäisyyttä helpottaa lapsenlapset, jotka käyvät välillä.
Hän ei tarvitse lisäsähköä. Hän ei tarvitse kulutustavaroita. Hän ei tarvitse kierrätystä. Hän kierrättää itse, hän elää niukasti, hän säästää elämäntavallaan.
Olen saanut kyselyjä siitä, mitä ajattelen lisäsähköstä. Mistä Suomen on järjestettävä sähköä maahamme? Sytyttelen pihalle sinisiä ulkovaloja, pikkutuikkivia. Koristelen pensaan punaisella jouluvalonauhalla, hennolla ja sievällä. Lämmitän sähkösaunaa lenkin jälkeen. Paistan leivonnaisia, pesen pyykkiä pesukoneella. Lämmitän taloakin, osin sähköllä. Olen siis mukana sähkön käytössä omalla panoksellani.
Toisaalta me arkikuluttajat emme itse asiassa tarvitse massiivisia määriä lisäsähköä, varsinkaan jos sammutamme valot, kun emme tarvitse. Laskemme huonelämpötilaa pari astetta. Leivomme kerralla paistaen sujuvasti peräkkäin. Sähköistä saunaakin voi lämmittää juuri tarpeeseen. Lapsieni korvissa kaikuu äidin muistuttava ääni, sammuta valot.
Elämäntapamme on sähkökylläinen. Sähköä tarvitaan siis yleellisyyksiin, nautintoihin ja kotona saataviin palveluihin. Sähkökysymys ei siis häviä, vaikka äidin ohjeet muistettaisiin ja valot väläytettäisiin sammuksiin, välillä.
Suomalainen työ, suomalainen tutkimus ja teollisuus on arvostettua, myös täällä Suomessa. Mielestäni uusien sähköratkaisujen kohdalla tulee hakea ratkaisuja suomalaisin voimin toimitetusta sähköstä. Mielummin haluan olla rakentamassa vaikkapa kuudetta voimalaa, kun tuomassa sähköä lähialueilta. Omavaraisuuden lisääminen ja monipuoliset yhteydet eri sähköntoimittajiin on mielestäni tavoiteltavia asioita.
Muistelen vieläkin lapsuudessani telkkarissa tulleista käsimerkeistä, joissa sormet napsahtivat ja sitten liekki syttyi kädestä. Tietoisku muistutti tärkeistä asioita kansaa: säästä sähköä, säästät luontoa! -henkeen.
Energiapolitiikka on kokonaisuudessaan voimakkain haaste, johon on jatkossa otettava kantoja. Tässä me teemme hyvää tai pahaa tuleville sukupolville, vaikka kuulenkin usein samaisen syytöksen politiikan harrastajien suusta ihan muissa asioissa. Energiaratkaisumme ovat todellisia luonto- ja eko-ratkaisuja, joilla me vaikutamme tulevaisuuteen, pitkälle tulevaisuuteen.
