Olen tässä viime päivät pähkäillyt 86 paikkaisen päiväkodin suunnitelmaa. Kotikouvolassahan sivistystoimi suunnittelee päiväkotia koulun yhteyteen. Hieno ajatus sinänsä, esiopetusta koulun yhteydessä, mutta vuoropäiväkoti suurissa luokkahuoneissa, halvalla remontilla. Huh huh.

Tunnen melko hyvin nuo hölmöläistarinat  ja joskus tuntuu, että suomalainen kansanperinnehän se on ollut kantakirjallisuutta kuntajohtamisen ja -organisoinnin oppikirjoina. Niin uskomattomia vetoja kuntapuolella välillä kuulee, mukamas kuntalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi. Viime päivinä erikoisin juttu oli mielestäni se, että uusi päiväkoti syntyy, kun seiniin tehdään reikiä á 1000 euroa ja pihalle laitetaan aita. EI tosiaankaan!

Olen henkeen ja vereen kotiseutuni hyvinvoinnin takana. Haluan, että lapsenikin  ja koko seutukunnan lapset voivat perustaa turvallisen elämän tänne tulevaisuudessakin. Silti en halua sitä hinnalla millä hyvänsä. Perusasioilla, terveyden- ja sairaanhoidolla, päivähoidolla, koulutuksella ja erilaisella sosiaalisella hoivalla on oltava jokin tyyli ja laatu. Ammattitaidosta ja terveestä järjestä, olkoonkin se sitten vaikka maalaisjuurista järkeä, ei saa tinkiä.

Valmistelu tulee tehdä niin, että ensin on tavoitteet ja sisältö. Sitten pohditaan, mitä maksaa ja missä, myös miten. Nyt on vain keksitty, että jos ei yhtä koulua saada lihoiksi ilman kansanliikeen hurjaa meteliä, niin tökätään sinne sitten vaikka päiväkoti. Olihan ennen päiväkotiajatusta huhu ilmassa, että samat tilat olisivat sopineet museotavarallekin.

Nyt on pantava jarrupalat rullalle ja mietittävä, mitä Kouvolan lapsiystävällisyys tarkoittaa. Nykytyylillä on tehty paljon hallaa, valitettavasti.