Minä muistan. Jännittävä päivä. Olin Kuusankosken aluesairaalassa "hakemassa" perheemme kolmatta lasta, kuopustamme. Hän viettää syntymäpäiväänsä tänään, siis kymmenvuotispäivää. ONNEA!

Minä olen osa Kuusankosken aluesairaalan historiaa. Pieni osa sairaalalle, tärkeä osa minun perheelleni. Kun sairaalalle 90-luvun taipeessa rakennettiin uusi osasto 6, synnytysosasto, olin ensimmäisiä synnyttäjiä uuden osaston puolella. Matias-vauvan kanssa vietettiin viikko niin uudessa huoneessakin, että hoitoväkikin etsi vielä muuttolaatikoista tavaroita. Aliisa-neiti, tämä kymmenvuotias, puolestaan kuuluu samaisen osaston loppuajan lapsiin. Reilut kymmenen vuotta sairaanhoitopiiri antoi synnytysten olla tuolla kotoisalla, hyvintoimivalla osastolla, valkoisen uuden siiven osastolla. Sitten koko toiminta siirrettiin Kotkaan.

Meidän perhettä yhdistää se, että kaikki isiä ja äitiä myöten ovat syntyneet Kuusankoskella. Monet meihin liittyvät jutut kulkevat legendoina perheessämme. Yksi niistä on se, miten veikka söi kettukarkkeja, eli siis pihlajanmarjakarkkeja,  sairaalan sängyllä, kun tuli isona veljenä katsomaan siskoa. Veikka muuten pomppikin sängyllä aika lailla. Tai miten sisko ja veikka tuli katsomaan pientä siskoa, mummolasta iloa ja masut hyvää ruokaa täynnä.

Kuopuksemme on nyt siis kymmenen, lapsi parhaassa iässä. Ei vielä iso, ei enää ihan pieni. Hän nauttii itse siitä, miten maailma avartuu ja tieto lisääntyy. Aina kun tuntuu siltä, voi vielä tulla aikuisen kainaloon, ja olla sopivan pieni, juuri sen kokoinen, kun äidin ja isän tyttö on.

***************************************************

Olimme eilen Kouvolan kävelykadulla lettutelttailemassa, lähes koko KD:n eduskuntavaaliehdokasporukka. Oli hienoa, kun ympäri Kymen vaalipiiriä oli joulukiireittensä alla ehdokaskumppanit lähteneet aamusta liikkeelle ja yhteistä näkyvyyttä ja kuuluvutta tuli Kouvolan katukuvassa. Mielestäni on hienoa, kun teemme yhteistä työtä, usko tai älä, yhdessä, tärkeimmistä tinkimättä. :)