Kouvolan Sanomien toimittaja Janne Rönkön tekstiä tältä aamulta lehdestä: "Muutos lähtee vähitellen omista teoista, ei olemassa olevan hedelmättömällä arvostelulla." Olen täsmälleen samaa mieltä. Oikein heräsin siitä, miten samaa mieltä satuin  tämän Jannen kanssa olemaan.

Rönkkö kirjoitti siitä, miten kansanedustajia, jo istuvia siis, arvostellaan  ja "lyödään", niin kuin hän sanoi,  miten sattuu, teki tai jätti tekemättä, oli paikalla tai toisessa paikassa, ehkä oikessakin. Kansanedustajia arvostellaan heti, kun paikkakunnalla menee tai ei mene hyvin ja heidät unohdetaan yhtä nopeasti mainita, kun paikkakunnalle tapahtuu jotain hyvää.  -  Voihan se olla näinkin, mutta kyllä toki katse kääntyy joskus katsomaan paikkakunnille, joissa on jonkin puolueen vahvoja vaikuttajia tai julkisia äänitorvia, ja kappas vaan, paikkakunnan asiatkin alkavat Helsingin päästä luistaa aikaisempaa paremmin.   Täytyy myöntää, että kovin helposti itsekin odotan, että kansanedustajat näkyisivät silloin, kun kansa on huolta täynnä.

Palaan tuohon Janne Rönkön aamuherätykseeni. Omasta näkökulmastani haluan rakentaa oman poliittisen toiminnan ennemmin eteenpäin katsovaan toimintaan, jossa nähdään tulevia visioita, halutaan parannusta tähän päivään ja haetaan tasa-arvoisia ja toisaalta inhimillisesti huoltapitäviä asioita meidän kaikkien arkeen. Yhteiskunnallinen hyvinvointinäkyni perustuu edelleen vuoden 2006 lopussakin siihen, että voimme juuri niin hyvin kansana, miten meidän tällä erää huono-osaisimmat voivat. Ja vanha sanonta, tekemällä oppii, on valttia, myös yhteisten asioiden hoidossa!