Sain eilen tuta asunnottomuudesta. Siitähän tuli illalla myöhään uutisissa ja monesti uutiset menevät ohi korvien, sinänsä kiinnostavatkin, jos on kiire, väsyttää tai muuten on niin monta asiaa "iholla". Eilen uutiset koskettivat kuin puukon terä, kipeästi.

Olin eilisen päivän iltaan asti Lappeenrannassa. Kävin siellä paikallisosaston juhlissa. Sen jälkeen jäin vähän kaupunkiin. Kävelin illan pimeillä kaupungilla Koulukadun päässä, kun vastaani tuli aikuisiässä oleva mieshenkilö ja kysyi tietä. En osannut neuvoa hänelle sitä mitä hän kysyi, joten hän alkoi kertoa asiaansa siinä minulle. Kuuntelin. Minusta ei ollut apua!

Kodittomuus oli yksi niistä murheista, jota tuo tuntematon kantoi sydämessään.

Asunnottomuus on monesti henkilökohtaisena kriisinä hyvin monikerroksinen  ongelma. Se, mitä lopuksi näemme ja kuulemme, voi olla kuitenkin vuosien, raskaiden  elämänkokemusten ja ratkaisuiden runsas rypäle, joka on saanut kasvaa lumipallomaisesti.

Kaikki ennakoiva tukityö ja lähimmäisestä huolehtiminen ajallaan on tavoiteltavaa.

Jokainen ihminen on kodin arvoinen!