Sain liput Herman Kare -painiturnaukseen. Erään edellisen kerran olin katsomassa painia Kouvolassa EM-paineissa. Minusta oli erityisen hauskaa se, kun katsomossa minusta katsottuna oikealla istui Alexander Karelin.  Se, mitä molskilla tapahtui, oli aika toissijaista.  Avecini Matias-poika seurasi kyllä painiakin. Minä seurasin sen sijaan hurmioituneena tuota Siperian karhua. Hän huusi "blue passive". Koko ottelun ajan hän pienin väliajoin huusi. Tai ehkä hän vain sanoi. Kaikki hänessä oli niin suurta ja voimakasta.

Otteluiden jälkeen menin hänen viereensä seisomaan. Minä olin niin pieni hänen rinnallaan. Erityisesti hänen kätensä on jäänyt mieleeni. Se oli jättisuuri.

Kummipoikani painii. Tuo pieni ekaluokkalainen on valmis haastamaan tätinsä painiotteluun koska tahansa. Rohkea poika. Minä en ole uskaltanut kisaan hänen kanssaan. Sen sijaan kuopukseni painii ajoittain niin, että kotimolski tärisee. Aliisa ja Anton ovat mainiot painikaverit. Eno on opettanut Aliisalle oikeat otteet.

Painimiseen liittyy jotain hyvin primitiivistä ja samalla jotakin todella älyllistä ja kehittynyttä. Voiman ja taktiikan keinoin älykkäästi toimien voi hyvinkin päästä päämääräänsä, saada kaveri selälleen. Ei se kaikilta onnistu.  Alexander oli voittamaton aikanaan. Moni yritti selättää, harvalta taisi onnistua, liekö keneltäkään.

Omassa työssäni olen aina kovin innoissani ja iloinen, kun pieni poika (ovat olleet tähän saakka poikia kaikki) sanoo harrastavansa painia. Se on aktiivista ja energistä tekemistä, voittaa filmit ja pelikoneet.

Hyvää painijuhlaa seutukuntamme painijoille!

 

JK.  Herman KARE -painit 13.-14.1.2007 Kouvolassa.