Olen sen kyllä tiennytkin aina, ihan kaikkea ei tarvitsekaan osata. Opin sen jo peruskoulun alaluokilla, kun vasenkätisenä hienomotorisesti heikkona yritin neuloa tai virkata. Ei ollut helppoa silloin. En vieläkään neulo tai virkkaa puikot tai koukku viuhuen,  ainakaan julkisesti. Koulussa kyllä opetan, ja varmasti riittää ymmärrystä sille, joka sotkee lankansa. Tiedän, miltä se tuntuu.

Olen valmistellut vaalikampanjan käsimainosta, sitä esitettä minusta, jossa pitäisi olla kaikki postiluukusta sisään humpsahtaessaan, eikä yhtään liikaa. Sitä mainosta, jota lukiessa henkilö vakuuttuu: tämä on minun ehdokkaani. Olen oppinut ymmärtämään, miksi en ole mainosmies, tai siis nainen. Ihailen sitä ammattitaitoa, jolla osaajat toimivat. Onneksi heitä on!

Todellinen taitaja on osaamisessaan niin "iso", ettei väheksy ja lyttää, vaikka toinen (lue: Sari) ei alaa ymmärräkään. Se on ammattitaitoa se. On ollut elämys saada toimia ammattilaisten kanssa. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että on oikein pyrkiä yhteisten asioiden hoitoon, työhön yhteisen hyvän puolesta. Sen sijaan copy writerina perheeni ei pysyisi leivässä.