Säälin sanotaan olevan sairautta. Silti minua melkein säälittää. Kyllä Häkämies saa tuta, oikein avokämmenellä, kovaa ja korkealta. Katso vaikka: http://www.iltalehti.fi/mielipide/ ja sieltä Laitisen ajatukset.

Siinä kolumnisti suomii kykykansaa oikein roppakaupalla, niin kovaa, että se herättää jo vähintäänkin myötätuntoa. Tosin tuosta minulla lähinnä tulee mieleeni Eskon (Almgrenin) kertomus siitä, miten ensimmäinen todellinen häiriöposti oli eduskunnan saunanlauteilla vain todettu nostaneen hänet todellisten valtiomiesten joukkoon.  Politiikkaan kuuluu välillä sekä negatiivinen kritiikki että erilaiset muut negatiiviset ilmiöt. Ei politiikka ole pelkästään kivaa, vaikka Tähtisen Pentti, eläkkeellä oleva poliittinen toimittaja Kouvolan Sanomissa sitä epäilikin viikonlopulla kolumnissaan. Hän arveli, että politiikan täytyy olla kivaa, koska niin moni haluaa sinne uudelleen eikä malta lähteä pois.

Tiedä häntä, kivaa ja kivaa. Ainakin minua vie eteenpäin se näky vaikuttamisen mahdollisuuksista ja arvosidonnaisesta arkielämän puolustamisesta, jota suomalainen yhteiskunta tarvitsee.

Elämän ei tarvitse olla pelkkää kivaa. Sisältöä tulee muustakin: toisen elämän helpottaminen, tasapuolinen huolehtinen ja ihan tavallinen hyvä mieli ovat sellaisia syitä, joilla kannattaa ponnistaa eteenpäin. Telkkarista boikottiin laitettu Tabermann on kirjoittanut: ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.