Kouvolan Sanomien napakoissa eli tekstiviestipalstalla saa tuoda julki omia tuntemuksiaan elämän eri osa-alueilta. Kyllähän siellä on tullutkin tiukasti milloin mistäkin, joskus urheilustakin, kirkollisverosta, papeista ja  rakkaista ja salarakkaista. Tällä hetkellä opettajat ovat saaneet kunnian olla monen aktiivisen napakoihin napsuttelijan hampaissa. Opettajat eivät tee tarpeeksi töitä, opettajien palkkaus on väärä, opettajien lomat ovat liian pitkät. Opettajat ovat itse asiassa osoittautuneet tuon tietotoimiston kautta melko mitättömiksi.

Kiva lähteä kouluun. Menen tänään kahdeksaan ja tulen töistä tänään viimeisen palaverin jälkeen arviolta noin 18 aikaan. Tapaan vanhempia, opetan, siivoan eilisen taidetunnin jälkiä, rakentelen kuvataidenäyttelyä, valvon ruokailua ja välituntileikkejä, selvittelen vanhaa riitaa. Huomiset tunnitkin pitäisi katsoa jossain välissä. Ajatukset ovat osin kesken perjantailta.

Opettaja on kautta aikain ollut aikuinen, se aikuinen, johon on voinut purkaa pahaa oloa ja mieltä. Aikaisemmat sukupolvet eivät ole voineet tehdä sitä päin naamaa, joten nyt sitä sitten tehdään jälkijättöisesti. Nykylapset onneksi - toisaalta - kiukuttelevat suoraankin. Ehkpä heille jää meistä, ahkerasti työtämme tekevistä ammattilaisista toinen kuva.

Kurkkuun pistää. Join teetä, jotta työväline olisi tänään kunnossa. Kun koulun ovesta astuu sisään, omaa aikaa ei juuri jää. Pidän nykyisin kyllä itsekkäästi huolta siitä, että sentään vessassa saan käydä, kun on tarves.

Hyvää koulupäivää!