Luin kirjastossa Luumäen lehteä.  Luen sitä joko mummolassa tai kirjastossa. Koska sukuni on kesä-luumäkeläistä, lehti on tullut tutuksi vuosien myötä. Viimeksi silmiin osui kirjastoreissulla  edellä mainitusta lehdestä vaalipaneli, jossa oli sudet nousseet merkittäväksi keskustelukohteeksi. Lappeenrannassa on ammuttu häirikkösusi, toisenkin suden ampumiseen on asiallinen lupa.

Olen pohtinut, ratkaiseeko sudet vaalit? Sudet herättävät näissä vaaleissa varmasti vielä tällä seudulla tunteita. Susille löytyy sekä kannattajansa että vastustajansa. Niin kauan susi on kiva, kun se ei uhmaa omaa turvallisuutta ja arkea. Siinä vaiheessa siitä tulee vihollinen tai ainakin vähän vihollisempi, kun se tulee omalle reviirille tai loukkaa omaa rauhaa, lapsia tai elinkeinoa.

Pidän itseäni aika LUOMUna monessa asiassa. Susi-asiassakin näen itseni melko luomuna, sillä mielestäni s u s i  kuuluu luontoon. Silloin kuin se tulee rakennettuun ihmisen maailmaan, alkaa toimia siellä oman luonteisen toiminnan vastaisesti ja käyttäytyy eri tavoin kuin luonnossa, susi ei ole susi, omimmillaan. Jos emme uskalla osoittaa sudelle omaa reviiriämme, olemme kuin Intiassa, jossa lehmät saavat kulkea vapaasti, toisesta syystä.

Lapsuudessa äitini kertoi minulle satua, jossa äiti ja lapsi, vauva vasta, ajoivat pimeällä metsävälillä hevosella ja reellä. Susilauma alkoi juosta reen perässä. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs. Sudet saavuttivat kulkijat.  Lopun voi arvata.

Lasten on saatava kulkea vapaasti, kouluun ja kaverille, pimeilläkin metsävälillä. Pelkäämättä.