Tiedätkö, kuka on Kola-Olli? Olli on todellinen "hokkanen", koko suomalaisen viihdetaivaan uusin ponnahdus, slougan-mies, joka tuo tavalliseen pimeään päivään viihdykettä. Ei pidä siis ihmetellä, jos joku kysyy "tuliko tämä yllätyksenä, että tämä oli hapokasta" tai sanoo "ei pysty" toistamalla sitä useaan kertaan. Kola-Olli on internetin kautta levinnyt erityisesti nuoren kansan tietoisuuteen. Yksi tv-ennätysohjelma ja Ollista tuli koko kansan oma pikku "blondi", työpäivän kahvitunnin huuli, slouganeitten kuningas. Netissä pyörii mm Ollin ja ohjelmajuontaja Krissen veli Salmisen sanoista sämplätty laulu. Tv-ohjelman nettipätkä kiinnostaa, miljoona latausta netissä ei ole vähän. Kaiken kukkuraksi ensimmäinen ennätysyritys meni myttyyn. Olli sai siis koko suosionsa olemalla oma itsensä ja toimimalla vielä keskimäärin hölmömmin kuin moni muu. Vai menisitkö tv:n ennätysohjelmaan juomaan nopeaan tahtiin 1½ litraa kokista ?
Enteilin vaalirahakeskustelua viikonlopulle sanomalehteen. Helppo aavistella, olihan toimittaja kysynyt vaalirahasta sähköpostilla. Tänään Kouvolan Sanomat ja Janne R kirjoitti sitten isoin kuvin vaalirahasta. Suurimman kuvan tuohon arvomaailman ykköskeskustelun uutiseen sai 50 000 eurolla. Perintöprinssiksi pääsi 48 000 euron hinnalla. Eduskuntapaikat ja kiinnostavimmat haastajat jaettiin rahan voimalla. Todelliset mahdollisuudet luvattiin vain niille, joiden roposet, tai taustajärjestöjen ja -ihmisten roposet ylsivät tietylle asteelle. 10 000 euron panoksella sai jo nimensä artikkeliin. Uutisoinnin sensaatioarvon kannalta turhat "tytöt ja pojat" olivat listattu sentään alakulmaan.
Miten turha julkkis ja vaaliraha liittyvät yhteen ? On totta, että eipä juuri mitenkään. Silti näen molemmissa yhtä lailla kuplamaisen todellisuuden. Miten helppoa on olla nokkela ja todeta, että raha ratkaisee haastamiskyvyn näissä vaaleissa. Rahalla saa ja hevosella... onhan tuo aina tiedetty. Todellinen haastamiskyky on kuitenkin ihan muuta kuin rahaa.
On ymmärrettävää, että pienellä budjetilla joutuu ponnistelemaan paljon enemmän. Näinhän tv-ohjelmissakin on käynyt. Monia ohjelmia tuotetaan kevyellä ennakkotyöllä, hinta jää alas ja viihteen taso jää köykäiseksi. Politiikassa vaalikamppailun tuoksinassa pienellä budjetilla joutuu pohtimaan paljon enemmän, mihin kannattaa satsata ja mihin ei. Kokeiluun tai ylettömään revittelyyn ei ole varaa. Niin yksinkertaisesta se on.
En anna vaalibudjettien euroropinan hillitä mieltäni, sillä itse olen saanut kokea koko käymäni kampanjan samoin kuin syksyisen treenikauden ajan syvää riemua todellisen asiapolitiikan koskettavuudesta. Raha auttaa varmasti piilottamaan ja peittämään, jos ei ole mitään sanottavaa. Raha luo illuusioita mahtavuudesta. Todellinen arvopohja, keskustelun kivijalka on kuitenkin jotain ihan muuta kuin rahaa. Parempaa vanhuudenhoivaa, lapsiperheiden köyhyysloukkujen ehkäisemistä, opiskelijoiden opintorahan ja eläkäläisten eläkkeiden ajantasaistamista ei makseta vaalibudjeteista. Jäänkin pohtimaan, kiinnostaakokaan kovan rahan poliittista miestä turvallinen ja tavallinen arkiasia.
Janne R:n uutisoinnista tuli sellainen autojen vertailu olo. Kun kulmakunnan miespolitikot vedettiin samalle viivalle ja repäistiin rahapussit auki, päästiin katsomaan, kenellä on kaikkein isoin. Kirjoitin todellakin harkiten, miehet, sillä naisväkihän joutui rahakeskustelussa tyytymään järki- ja asiapolitiikkaan, rahapussukat eivät riitä.
Näissä maaliskuun eduskuntavaalissa en tule ollihokkaismaisesti toteamaan "ei pysty", vaikka rahakeskustelu tuntuukin turhauttavalta, "liian hapokkaalta". Haastamisen tarve syntyy ja elää jostain ihan muusta kuin rahasta. Se saa voimansa tarpeesta nähdä parempi tulevaisuus, tasa-arvoinen ja turvallinen elämä, tärkeimmistä tinkimättä.
