Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma ei ota kantaa  kulttuurikannanotoissaan teatterielämään. Toki yleisesti todetaan, että kulttuuri on huipputasoa Suomessa monilla aloilla ja kulttuurityön tukemisesta otetaan positiivista näkökulmaa.

Itse pidän erilaisia tarinoita ihmisen eri elämänvaiheissa hyvänä tapana käsitellä maailmaa, tunteita ja elämän erilaisia haasteita. Teatteri on yksi tapa kertoa tarinoita. Teatteri on myös toki tapa ottaa yhteiskunnallisesti kantaa. Teatteri, erityisesti draamakasvatus, on myös hyvä "tatami" painia itsensä kanssa, oppia ilmaisemaan itseä tai käsittelemään tunteitaan.

Muistan nuoruudestani, miten teimme erilaisia varttikirkkonäytelmiä. Niissä oli vahva,  jopa paatoksellinen meininki. Salit olivat täynnä ja tekeminen oli palkitsevaa. Veimme evankeliumia eteenpäin nuoruuden innolla. Kävimme mm varuskunnassa iltahartauksissa. Muistan, miten   kerrankin varuskunnan pappi varoitteli, että "pojat voivat yksiä koko esityksen", tekivät sitä joskus, kuulemma,  joukolla huvikseen.  Silloinkin elokuvasalillinen oli täynnä, yksi poika yski. Hän kävi tilaisuuden jälkeen pyytämässä anteeksi, että oli kipeänä.

Teatteri antaa monia mahdollisuuksia käsitellä ihmisyyttä.  On tärkeää, että Suomessa teatterit säilyttävät elinvoimansa myös kehä III ulkopuolella. Siihen on valtion toimilla omat vaikutusmahdollisuutensa. Monipuolinen teatterielämä, kuten kulttuurielämä yleensäkin,  on kansallinen etu!