Eilen olin oman kaupunkimme kouluseminaarissa. Perusopetus on koko kansakunnan merkittävintä kasvualustaa. Koulutus on koko yhteiskunnan kivijalka, vaikka kaikkia muitakin taitoja ja mahdollisuuksia tarvitaan. Kouluverkostokeskustelu on vain yksi osa koko koulukeskustelua, sisältökysymyksistä ja järjestämisen mahdollisuuksista olisi hyvä myös keskustella. Päätöksiä tehtäessä olisi varmasti hyvä tietää, mistä koko arki muodostuu.

Olen saanut joskus palautetta siitä, miksi toimin luottamushenkilönä teknisellä puolella, eihän se ole "omaa alaani". Itselläni on kaksi pointtia asiasta. Toinen on se, etten voisi olla oman alani päättäjänä kotikunnassa, koska työskentelen koulussa. Toinen on näkökulmien vieminen tekniselle puolelle, kyllä sekä koulunpihojen ramppajana, leikkipuistojen kiertäjänä, katujen tallaajana, suihkussa seisojana voi tuoda omia näkökulmiaan esille ihan käytännön käyttäjän näkökulmia.   Koko päätöksentekemisen luonne on siinä, ettei kaikesta voi olla kirjaviisas tai edes kokemukseen perustuvat ammattimainen asiantuntija. Silti me ihmiset joudumme tekemään päätöksiä, joissa ratkaisut tehdään sen hetkisen käsityksen pohjalta, parhaalla mahdollisella tavalla.

Kouluverkkokeskustelussakin on sama sävy. Haemme parasta mahdollista ratkaisua, näkökulmia leijuu ilmassa monia. Itselläni jäi ikävänä pintaan kiire, jolla ollaan ajamassa yhtä koulua idästä pois. Toinen näkökulma, joka jäi pintaan on se, ettei koko kaupungin toimina ole haettu ratkaisua koulukeskusteluun. Nyt vastausta haetaan vähenevistä lapsiluvista. Itse haluan tehdä työtä sen eteen, että kaupunkimme tiiviydessään olisi vetovoimainen ja uusiakin asukkaita kiinnostava. Tähän liittyen  kaavoitustyötä tehdään juuri teknisellä toimialalla ja päätöksiä teknisessä lautakunnassa. Asumisen uudet edellytykset, kilpailukykyiset tontit ja miellyttävät, turvalliset asuinalueet ovat lapsiperheille a ja o. Pelkkä keskustarakentaminen ei lapsiperheitä vedä, ei nuori perhe pysty ensimmäisenä asuntona hankkimaan isoa kämppää kaupungin keskustasta.

Toisen idän koulun lopettamiselle on yksi hyvä piirre. Sen jälkeen voidaan avoimesti alkaa keskustella  esimerkiksi Lehtomäen uudesta koulusta, keskelle uusia ja muuten elinvoimaisia asuinalueita, viritettävästä perheitä palvelevasta yksiköstä. Tämä jos mikä olisi strategisesti lapsiperheystävällistä. Sitähän Kouvola haluaa olla, lapsiystävällinen tulevaisuuden kaupunki. 

Koulukeskustelussa otetaan mittaa oikeasti siitä, miten lapsiystävällistä kaupunkia haluamme jo keski-ikäistyvällä valtuustolla olla rakentamassa. Muuttoliikeestä tulee olla huolissaan niin kauan, kun se jatkuu meiltä pois. Näin tapahtuu, ainakin tilastoissa, valitettavasti!