Kannatan verotukseen tuloveroon lapsivähennystä siitäkin huolimatta ja juuri siksi, että kannatan myös lapsilisän nostoa ja vielä indeksiin sitomista. Olen myös valmis tekemään lakiesityksen ns. starttirahan perustamiseksi monikkoperheille. Starttirahalla tarkoitan monikkoperheelle suunnattavaa "bonusta", jossa saa perustamiskustannuksiin tukea, tarvitaanhan turvaistuimia, vaunuja, vaippoja ja kaikkea muuta tuplat tai triplat. Perheessä saattaa mennä uusiksi niin autot kuin asunnotkin. Pieni yhteiskunnan panostus ei  tyhjänä palaa.

Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt huomattavasti. Kai sekin  riittää pelkästään perusteeksi. On oikein tukea tässä yhteiskunnassa lapsiperheitä ja lapsen kasvattamista. Ikävä kyllä, raha on usein se selkein tapa, jolla voi auttaa. Toki kattava terveydenhoito, koulutus, neuvolapalvelut parhaassa iskussaan ja päivähoito on myös osa tätä yhteistä osallistumista. Silti myös kotielämää on ihan hyvä tukea. Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että yhtä aikaa tulee aikuisuus, opinnot, perheen perustaminen ja asunnon hankkiminen. Siinä stressipisteitä riittävästi, joten on ihan tarpeen olla taloudellisesti yhteiskuntana tasapainottamassa arkea.

Omasta tilanteestani 25 - 35 ikävuoden välillä muistan kuukausia, kun toisen palkka meni lainojen hoitoon, äitiyspäivärahasta tai vanhempainrahasta maksettiin kaikki muu, lämmitys, vesi, sähköt, ruoka, lääkärikuviot ja lääkkeet, bensat yms. Opinto- ja asuntolainat tulivat kyllä hoidettua nopeasti, tosin korkokin oli vähän eri luokkaa kuin nykyisin. Pelkästään opintolainasta maksettiin 11,55 %. Sitä lainaa ei sietänyt pitkään pidellä. Muistan sellaisiakin aikoja, kun kuukauden keskivaiheella autossa oli tankki täynnä, kaapissa ruokaa ja rahapussissa sen verran käteistä, että Matiaksen sai pidettyä maidossa. Sitä sitten toivoi, ettei korvatulehdus iske ennen seuraavaa tiliä. Toki olen oppinut noista ajoista paljon enkä vaihtaisi niitä pois, enää. Enää en kyllä ottaisi niin kallista opintolainaakaan, silloin vaan ei ollut muuta.

Raha ei ole onni perhe-elämässä, kyllä se syvä onnellisuus tulee muualta. Silti se, että rahaa on, auttaa  arkiasiaa paljon. Jatkuva huoli arjen toimeentulosta tai rahojen riittämisestä on kuluttavaa. Olemme rakentaneet yhteiskunnan, jossa on "hynää" vähän oltava. Siksi sitä pitää muistaa jakaa myös lapsiperheille!

Vastuullista on kertoa, mistä tämä rahoitettaisiin. Inhimillisiin tarpeisiin, johin lapsiperheiden tarpeetkin kuuluvat, tarvitaan yhteisestä kassasta rahaa. Alkoholiverotuksen nosto, tupakkaveron tarkistus ylöspäin, pörssivero, lyhytaikaisen omistamisen myyntivoittovero, aikuisviihteen vero (haittavero) muun muassa käyvät hyvän asian rahoitukseen. Tässähän on kysymys  selkeästi arvovalinnasta: minulle on lapset, perheet ja niiden hyvinvointi tärkeää.