Nyt pienin tyttömme pakkaa. Hänkin lähtee tädin ja sedän luo lämmittelemään. Kesäsandaalit löytyivät jo, mutta varvastossut ovat sujahtaneet nyt johonkin niin hyvään kätköön, ettei niitä ole löydetty, vaikka on etsitty kuinka. Uimapukukin odottaa jo, yksi koulupäivä on jäljellä. Mummo ja vaari lentävät mukaan. Ihanaa, että tyttäremme saa reissata näiden meille tärkeiden aikuisten kanssa. 

Vanhemmuuteen kuuluu niin monenlaista. Irrottautuminen on yksi osa tätä nuorten kanssa elämistä. Miten päästän irti ja olen vielä koko ajan läsnä. On ollut hauska seurata sähköisin pikku viestein toisen tytön reissua. Hän voi hyvin.

Tämän vuoden yhteisvastuukeräys kerää varoja lapsien huomioimiseen, niiden lasten, joiden vanhemmilla on psykkeen sairautta. Näen tämän keräyskohteen tärkeänä. Lapsi ja nuori tarvitsee tukea silloin, kun vanhempi sairastuu. Usein psyykkeen sairaudet vievät vanhemman poissaolevaksi pitkäksi aikaa ja niin kokonaisvaltaisesti, että rinnallakulkemisen tarve on vahva. Lisäksi edelleenkin mielen sairaudet eivät saa samaa kohtelua kuin fyysiset sairaudet ja näin ympäristökin on usein ankara psykkiselle vaivalle.

Lapsuuden yhteisvastuullinen hoitaminen on meidän kaikkien tehtävä. Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia ja huolehtivia aikuisia, jotka kantavat lasta vaikeissakin paikoissa. Kun opiskelin erityisopettajaksi tuossa vuosituhannen vaihteessa, muistan, miten opettajamme opetti, että yksikin aikuinen voi olla lapselle ja nuorelle S E  aikuinen, joka kantaa läpi elämän.

Lapsemme tarvitsevat hyviä tukijoita ympärilleen, yhteisvastuullisesti!