JÄNNITTÄVÄÄ!

Olin mieheni kanssa kantaesityksessä teatterissa. Kirsti Simonsuuren ja Seppo Parkkisen tekstiin oli ohjannut Kouvolan teatterin ohjaaja Kaija Viinikainen huikean jännityksen koko illaksi. Huh!  Hetkeksikään ei voinut päästää itseään levolle, vaikka pitkä päivä Hesassa painoi niin jaloissa kuin mielessäkin. Olihan juna myöhässä ja OAJ:n tilaisuus, josta tulin, antoisa ja upea. Paljon asioita oli siis jo ennen teatteria tapahtunut. Pienellä näyttämöllä tapahtui paljon lisää, tai kerrottiin hurjasti tarinaa ainakin siitä, mitä oli joskus tapahtunut.

Olen myyty: Taalakaisen Satu on upea näyttelijä. Hän sen kuin kasvaa vaan, näyttelijänä. Kun nainen laulaa, artikuloi ja liikkuu jouhevasti, katsojan voi keskittyä todella vain ihmettelemään näytelmää. Ihmettelemistä riitti. Esitys oli moderni, ideakas ja taiteellinen. Näytelmä on täynnä hyviä roolisuorituksia ja nappiin osuvaa teknistä toteutusta.  Suosittelen Miehen muotokuvaa, mutten ihan ensimmäiseksi teatterikerraksi. Myöskään ihan pieniä katsojia en teatteriin ottaisi mukaan, tähän esitykseen. Sen sijaan teatterin  aktiivinen ja innokas harrastaja saa kerrankin Kouvolassa jotain sellaista, mihin täällä ei ole totuttu.

Senkin voin tunnustaa, etten ihan kaikkea ymmärtänyt, mihin tekstissä viitattiin. Ei haittaa, näytelmästä muodostui kokonaisuus, joka piti meikäläisen näpeissään, koko illan.