Tänään pakkanen torpedoi lettutelttailun. Vaikka ostinkin itselleni Intersportista kahdet välivaatteet toppapuvun alle, silti pidän tätä yli 20 asteen pakkasta vähän liian tiukkana, äänestäjän kiusaamisessakin on rajansa ;)  Olen muuten ilahtunut siitä, että saan kulkea toppapuvussa tuolla vaalitoreilla. Se on melkein kuin tuulipuvussa painelisi. Onneksi vaalit osuvat pakkaskauteen, sillä minulla ei ehjää tuulipukua olisikaan.

Tori siis jäi. Tänä aamuna on ehtinyt tehdä muuta. Lapsi on kipeänä, joten pyykkiä on riittänyt. Luin lehdet rauhassa. Katsoin Eero Heinäluoman aamuhaastattelun TV-1 aamusta.  Hän selvisi hienosti lauantaisaunasta. Olen myös ehtinyt nettiseikkailuun. Löysin jotain uutta. Kouvolan Sanomien, Etelä-Saimaan ja Kymen Sanomien vaalikoneiden yhteydessä on vaaliblogi. Se on vasta äsken avattu, mutta joitakin kirjoituksia siellä jo on.

Jo 2.2. Kouvolan Sanomien poliittinen toimittaja Janne Rönkkö innostuu kannustamaan "Äänestäkää vaihtoehtoja: siellä on vasemmistoliittoa, vihreitä, kristillisdemokraatteja, perussuomalaisia, senioreja, kommunisteja ja itsenäisyyspuolueen edustajia.  Vai onko se sittenkin niin, että valtaosa suomalaisista on tyytyväisiä nykymenoon?" 

Hienoa, että joskus kirjoitellaan muistakin kuin kolmesta suuresta. Olen vakuuttunut, että kolme suurta pitävät ääntä itsestään mediasta huolimatta ja juuri sen toiminnankin takia. On siis varsin "siviilirohkeaa" toimittajalta tehdä avauksia erilaisiin suuntiin.  Rohkaisua ihmiset tarvitsevat, myös vaaleissa. Ainakin minä olen kokenut, että saan paljon kannustusta, mutta joskus myös pohdintoja, rohkeneeko pienen puolueen edustajaa äänestää. Väri tulee monipuolisuudesta. Rohkene äänestää värikkyyttä!

8.2. Kouvolan Sanomien toimittaja hänkin, Laila Sairo, kirjoitteli "Usein olen hämmästellyt ja kummastellut ehdokkaiden intoa ja kiihkoa vaalikampanjointiin. Ne, jotka ovat ns. haastajia eli varteenotettavia läpimenijöitä, ovat kaikkein innokkaimpia. Sen jotenkin ymmärtää. Mutta että nekin, joilla ei ole minkäänlaisen matematiikan tai terveen järjen mukaan mitään mahdollisuuksia Arkadianmäelle, ovat niin palavasti mukana, sitä en tajua. Ilmeisesti jokainen ehdokas sisällään toivoo pientä ihmettä, jospa minä sittenkin . . ."

Laila Sairo teki täyskaadon keilatermein. Olen innokkaasti  tehnyt työtä, kirjoittanut, kiertänyt vaalitoreilla ja -tapahtumissa, opettanut lapsia, jotta voin maksaa vaalimainoksia (hyvästi matkakassa ja eläkesäästäminen).  Olen myös reilusti kertonut, että haluan haastaa  erityisesti kotikulmani ehdokkaat, onhan seutukunnallinen iskuvoima nyt ikämiesten käsissä. Matemaattisista taidoista en tiedä, onhan vaalianalyysi toki tehty, tarkasti. Terve järki ja ihme auttavat varmasti. Toivottavasti molemmat ovat läsnä, sopivasti, kampanjassani.  Kaikesta huolimatta itse näen, että tiivis työ, aitous, se mitä olen ja tärkeät, pitävät asiat, ovat ne, mitä minulla on tarjolla. Katsotaan, miten se riittää.

Sairo jatkaa: "vaalitaistoon syöksytään tanner tömisten. Siinä herrasmiessäännöt unohtuvat. Puoluetoveri muuttuu sudeksi aateveljelleen ja -sisarelleen. Kampanjan edetessä lipsutaan herkästi sättimään kanssakilpailijoita sen sijaan, että ehdokas keskittyisi omien mielipiteidensä esille tuomiseen."

Ns hevosmiehen tietotoimistossahan sitä kuulee ja näkee kaikenlaista. Harvoin itsestä liikkuvat jutut tulevat omiin korviin. Ehkä niin on parempi. Sen on isot pojat  politiikassa opettaneet, että "omat koirat purevat kovimmin". Lieneekö perää tuossa sloganissa, haukku ei ainakaan haavaa tee!