Tänään menen torille, koti Kouvolan torille. Se tuntuu hienolta, pitkästä aikaa. Olenhan ollut viimeksi kiertelemässä muualla etelässä ja Lappeenrannan seudulla. Oma tori on aina jännittävä paikka ja nyt olen erityisen iloinen toripäivästä, onhan Vainion Vesku, kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja ja valtuustokolleegani täältä Kouvolasta tulossa mukaan kanssani jakamaan erityisesti minun uunituoretta, numeroitua käsiesitettäni. Numero on muuten 39. Se on hyvä numero. Viime kuntavaalissa äänestysnumeroni oli numeroa pienempi, isäni oli muuten samalla numerolla toisessa kunnassa ja me molemmat pääsimme läpi.
Eilen illalla olin erityisen ilahtunut Lappeenrannan seudulta tulleesta puhelusta. Mieshenkilö antoi vinkkejä seudullisesta mainosmaailmasta ja oli valmis muutenkin vaalityöhön. Hän kaipasi lisää näkyvyyttä omalle kotiseudulle. Oli kuullut minusta hyvältä ystävältään paljon. Olen tästä innosta kosketettu, onhan politiikka sellainen elämänalue, ettei kaikki ihmiset ole valmiita näyttämään poliittisia tunteitaan ja valmiuttaan olla kulkemassa rinnalla. Naispedagogille teknisen alan osaajan tuki on mannaa!
*******************************************
Sitten pieni poliittinen ajatus lauantaiaamun ratoksi: pureeko kokoomuslainen "rahat loppuu"- kampanjakäänne nyt, kun oikeasti olemme huolissamme kunnallisten, niin nimenomaan kunnallisten, peruspalveluiden kuiten koulutuksen ja ikäihmisten hoivan tasosta tässä kiihtyvässä yhteiskunnan juoksupyörässä. Ymmärrän toki, kun demarit ja keskustakin alkoivat kaikki laulaa samaa vaaliviisua, mistä KD on virittänyt keskustelua jo koko kuluneen eduskuntakauden, oli kokoomuslaisten keksittävä jotain uutta, miten erottua.
On totta, ettei ylimääräiseen tuhlailuun ole varaa. On perin noloa, kun jätämme lähimmäisemme hoitamatta tai hoidamme heitä häpeällisen huonosti. Toisaalta nähdäksemme paremman tulevaisuuden, on meidän tarjottava jatkossakin laadukasta koulutusta lapsille ja nuorille. Tapaus Liperi loppuvine lukioineen olkoon koulutushätähuuto, johon on viimeistään herättävä. Emmehän halua lisää painajaisia!
