Kirjoitin viime heinäkuussa naistenlehden artikkelin kirvoittamana Olli Saarelan ohjaamasta "Suden vuosi" elokuvasta. Lainaan tässä omaa blogiani: "Kun nupiksi kaikelle tälle, lueskelen lehtijuttua, jossa elokuvaohjaaja Olli Saarela (mm. Rukajärven tie - mielestäni ihan ok leffa) tekee Suden vuosi -nimistä elokuvaa samannimisestä kirjasta. Lehtijutussa kerrottiin kuinka Saarela (kulttuuriministerin mies, uusin) tekee aikuisten "levottomia" tästä kirjasta."
Olin jo tuossa vaiheessa itse lukenut kirjan Suden vuosi. Menin varautuneena katsomaan tuota aikuisten levottomia. Kirjan teemat, sekä epilepsia että hyvin eri-ikäisten ihmisten ihmissuhteet, ovat itselleni hyvin henkilökohtaisia teemoja. Ei toki ihan aivan elokuvan kuvaamassa muodossa, mutta viimeisen kuluneen viisivuotiskauden haasteellisempia yksityiselämän asioita kuitenkin melko lähipiirissäni.
Sekä naistenlehti, joka oli luvannut "levottomia" että minä itse asenteineni, olemme melkeinpä anteeksi pyynnön velkaa. Suden vuosi ei ollut levottomat, vaan se oli hyvin nykyarjessa, vähän ylemmän keskiluokan arjessa, kiinni oleva elokuva. Kuvat olivat kauniita, ihmiset hyväkuntoisia pitkässä parrassakin, tarina puhutteleva ja musiikki osuvaa.
Pidin Olli Saarelan ohjausta koskettavana. Elämässä tapahtuu ihan tavallisillekin ihmisille just noin kipeitä asioita, mitä tarinassa kerrottiin ja Saarela oli tuonut nämä arjen säröt esille niin, että samaistumispintaa oli, mutta katsoa sai kuitenkin rauhassa, ilman ylettömiä tunteenpurkauksia. Varmastikin epilepsiaa sairastavat ihmiset voivat itse kuvata ja arvioida kohtausten kuvausta. Siihen en osaa ottaa kantaa. Sen sijaan ihmissuhdekuvaus oli kiinnostavaa ja siitä huomioni: kun ihmisellä itsellään on omassa elämässään vähintään koivuhalko silmässään, niin kaverin iholla olevan leppätikun huomaa kyllä. Näin tässä elokuvassakin. Joulun vietossa hienostunut suku huomioi kyllä nuoren tyttöystävän samalla kun unohtivat oman alkoholiongelman, omituiset ihmissuhteet ja syrjähypyt.
Hiukan silmääni särähti alleviivava tapa tuijottaa eri tilanteissa, mutta sen on nyt mitä ilmeisemmin trendikästä elokuva- ja tv-sarjamaailmassa. Perjantai-iltaa voi viettää huonomminkin, Suden vuosi kannattaa katsoa, pelkästään kauniin Helsinki-kuvauksen takiakin.
