Eilen kirjoittelin pienen blogikirjoituksen, mutta lähdin niin kiireellä koneelta, että koko teksti katosi bittiavaruuteen. Noissa eilisissä ajatuksissa pohdin blogini tulevaisuutta ja omaa alkavaa arkea.
Blogini kirjoittamista jatkan toki, vaikka varmasti joudun tyytymään aikataulujen ja teknisten laitteiden armoille. Tosin uudessa työhuoneessani eduskunnassa on kone, joten sieltä käsinkin voi kirjoittaa. Ei sitten vaan ihan niin aamulla. Aamurytmi tulee omalta osaltani menemään uusiksi, junaan lähtöä on nyt ensin opeteltava. Juna ei odota! No, toivottavasti ovat kuitenkin aikataulussa.
Olin eilen ensimmäistä kertaa eduskunnassa. Viitaten lehtikirjoituksiin alkuviikosta osasin ovesta sisään ja kyllä kaksikin vahtimestaria halasi minut tervetulleeksi. Sen sijaan suuntavaistoni joutui kyllä koville pujotellessani uuden ja vanhan puolen välillä. Opin kyllä nopeasti. Ryhmäkokouskokemuskin on takana. Tästä arki siellä alkaa, joskin se on varmasti vielä paljon täynnä uusia, ihmeellisiä asioita.
Blogikirjoittamiseni jatkuu. Tästä aamusta eteenpäin en enää kirjoittele askeleen tarkkuudella vaalin jälkeisiä kokemuksia. Nyt on vaaliriemut riemuittu. Työ on alkanut. Työvälinestä kalenteri vielä puuttuu, sillä oma entinen kalenterini on ihan liian pieni uusille aikatauluille. Sekin asia korjaantuu, pian.
**********************
En sak till! Jag lovade förran valet att om jag ska bli rikstagsmannen, jag försöker studera svenska. Jag har inte använda min svenska mycket efter skolan. Åtminstone jag har börjat.
