Norjalainen kunta alkaa tehdä perhepolitiikkaa tarjoamalla perheille lastenhoitopalveluita niin, että vanhemmille jää aikaa yhteiselle ajalle. Tästä oli tällä viikolla pieni uutinen jossain iltapäivälehdessä, joita tulee selailtua junissa. Norjassa uskotaan, että äidin ja isän yhteinen aika, myös yöaikaan, korjaa kunnan ikärakennetta.

Suomalaiset politikot ovat, kuiten koko kansa, perin syvällä liemessä. Vaikka pyrimme näkemään ikääntymisen voimavarana, on vaaleanpunaiset lasit hyvä heittää romukoppaan. Tarvitsemme uusia työntekijöitä. Pelkät innovaatiot eivät riitä. Tarvitsemme todellisia tekoja, jotka työllistävät, jotka lisäävät työikäistä kansaa ja jotka synnyttävät uutta intoa kasvattaa kansakuntaamme.

Norjalainen perhepolitiikka ei ehkä ratkaise suomalaisia ongelmia. Missä vika, jos emme halua perustaa perheitä, rakastaa lapsiamme ja elää tavallista arkea? Tiedän tasan tarkkaan, kantapään kautta, että työtä se vaatii, valvottuja öitä ja arjen jakamista unohtaen omat tarpeet ja haaveetkin. Silti suuri onni on perheessä, lapsissa ja heidän tulevaisuuteensa katsomisessa.

Perhe on politiikan keskiössä: tarvitsemme perheitä!