Odotan mielenkiinnolla hallitusneuvottelutulosta siitä, miten eritoten kokoomuslaiset saavat tasa-arvotuponsa läpi ja kirjattua hallitusohjelmaan. Vaalilupauksena tulopoliittinen ratkaisu oli raju, onhan se suunnannut varmasti erityisesti hoitohenkilöstön äänestyskäytöstä tiettyyn suuntaan. Vaalilupauksen pitäminen on temppuna vielä rajumpi. Hattua on nostettava - vaikken hattuja käytäkään - jos työelämässä saavutetaan palkkaratkaisuissa erityisesti naisaloja koskeva reilu palkkatason nosto.
On pidettävä iholla muistikuva siitä, ettei sairaanhoitajat ole ainoa kuoppiinsa unohdettu kansanosa. Merkittävä osa he toki ovat, ei siitä ole kysymys. Muistamisen arvoista on kuitenkin se, että esimerkiksi lastentarhanopettajat tai kirjastotoimen henkilöstö makaa samassa kuopassa, syvemmälläkin. Koulutetusta henkilöstöstä on paha jättää jotkut porukat pois, jos palkkoja fiilataan.
Toinen muistamisen arvoinen asia on koko hallitusohjelmatasoisessa tupoilussa se, ettei palkankorotukset ole sinänsä eduskuntatyötä. Toki budjetoinnissa voidaan huomioida kuntatyönantajan tarpeita ja olla aktiivisesti mukana neuvottelukierroksilla, mutta ruotunsa kullakin.
Kokonaan kolmas vitonen onkin sitten se, miten taas hoitolaitoksien palkkausrahat jyvitetään eri henkilöstöryhmien välillä ja kenet jätetään pienimmille korotuksille. Hoivatyössä kun ahertaa paljon muitakin kuin hoitajia. Kuka pitää vaikkapa siivoushenkilöstön puolia?
