Olen ensimmäisen kuukauden aikana uudessa tehtävässäni pohtinut paljon tilastojen kertomaa. Onko tilastot ajankuvaa vai pelkkiä lukuja? Seuraan tilastokeskuksen sivustoa, olen tehnyt sitä monta vuotta. Sieltä saa milloin mistäkin asiasta tietoa käppyröinä ja lukuina. Ei pelkoakaan siitä, että muistaisin kaikki luvut. Ehei, mutta mielikuva asioista syntyy numeroista ja visuaalisista numerot havainnollistavista kuvista.

Käytän ääneen sanoen harvoin numerotietoa perusteena. Olen huomannut, että ammattilaisten poliittiseen kielenkäyttöön se kuuluu. Samassa salissa samasta asiasta voi olla yhtä aikaa kahdet numerot, melko pitäviä tietolähteitä molemmat. Joudun pohtimaan tarkasti, ryhdynkö myös perustelemaan päätöstoiveita ja kehityssuuntia numeroilla.

Esimerkki tilastollisesta ennustettavuudesta ja järkevän arkikulttuurin ristiriidasta on kouvolalainen koulukeskustelu. Tilastoja tutkittaessa on unohtunut se, miten paljon budjettilukuina on peruskorjattu omaa kiinteistöä, Torkkarin koulua. Koulun lopettamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Minun järkeeni ei mahdu, millainen vastuunkantaja ensin saneeraa, korjaa ja ylläpitää, ja sitten hukkaa. Sillä suoraa tukeahan viimeisten vuosien  peruskorjausrahat olisivat uudelle kiinteistön haltijalle. Tässä ei siis artisti maksa, vaan kuntalainen!

Takaisin tilastoon. Blogissani käy päivittäin keskimäärin 150 lukijaa. Kiitos teille! Vaalien jälkeen oli muutama todella korkea piikki tilastossa, jopa 600 päivälukijaa. Niin tai näin, nyt tilastollinen kirjoittaja lähtee Lappeenrantaan. Siellä tavataan torilla, jos nimittäin kuulut tilastollisesti lappeenrantalaisiin tai muuten vain olet lettuja vailla. Lettuja tarjoillaan, eikä syöntimääriä tilastoida, ainakaan virallisesti.