Eri asiat ovat eri kokoisia meille kaikille riippuen siitä, mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Kristillisdemokraattinen puolueväki sai eilen STT:n uutisissa jonkinmoisen uutispommin. Tieto puoluesihteeri Annika Kokon lähdöstä jo kesäkuussa on varmasti yllättänyt monet puolueessa niin sanotusti kesten kahvin. Itselläni oli toki eduskunnan käytäviltä pieni viite siitä, että puoluesihteerikuviot menevät uusiksi. Aikataulutus kuitenkin yllätti minutkin perjantai-iltapäivässä.

En ole ehtinyt keskustella vielä kenenkään kanssa asiasta uutisen jälkeen, joten mitään sisäpiirin tietoa ei ole paljastettavissa eikä edes vaikuttimena. Omakohtaisesti olen surullinen siitä, että menetämme valtakunnallisesta puoluekärjestä yhden vahvan toimijan. KD on sen kokoinen puolue, ettei ole tarpeen päästää aktiivisia toimijoita väsymään, lopettamaan, siirtymään sivuun tai muuten vaan pettymään.

Puoluetyössä on paljon samaa kuin joukkuepeleissä. Yhdessä tekeminen saa aikaan hyvää tulosta. Hyvää joukkueurheilutulosta tehdään joukkueella, jossa on paljon tasavahvoja, monipuolisia ja taitavia pelaajia. Yksi tai kaksi huippua ei tee hyvää peliä, jos muu joukkue on ihan kuutamolla. Urheiluun ja politiikkaan kuuluu molempiin myös kilpailu. Se on vain hyväksyttävä. Esimerkiksi jalkapallossa käyttäessäsi kyynerpäitä, saat keltaista korttia. Haluan nähdä, ettei politiikkaankaan sovi epäurheilijamaiset käytöstavat.

Omalta osaltani haluan olla rakentamassa KD:ssa sellaista poliittista kulttuuria, jossa arkityössäkin näkyy joukkuelajien henki. Ymmärrän toki - se siitä sinisilmäisyydestä - että henkilökohtaisilla intohimoilla on politiikassa aina merkityksensä.

Puoluesihteeri Kokko on tehnyt omat johtopäätöksensä. Jokaisen henkilön omat tuntemukset, kokemukset ja johtopäätökset ovat kunnioitettavia, ei niihin ole sivusta sanomista. Itse olen pitänyt Kokkoa hyvänä yhteistyökumppanina ja rohkeana toimijana.