Katselen "Kotikatua" silloin tällöin. En ehdi joka viikko, vaikka haluaisinkin. Eilen ehdin kyllä kotiin niin, että käpristyin sydänpeiton alle soffalle ja nautin siitä, että vauhti on seis. Mäkimaan Pertti sekoittaa ukkina asioita. Jarkko-poika jäi kiinni varkaudesta, ukki oli salannut asian ja kaikki on vähän sekaisin.

Uutisissa kerrottiin, että pienten lasten vanhemmat asuvat enemmän erillään kuin koskaan ennen. Yhä harvempi lapsi syntyy ja elää perinteisessä perheessä.  Avoliitosta on helpompi lähteä omille teilleen ja monesti apua ei ole lähellä silloin, kun ongelmat ovat pieniä ja ratkaisut voisivat olla vielä tavoitettavissa.

Sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhteessa. On joskus todella syyllistävää pohtia, millainen koti meillä on tänään tarjolla, jos äiti ei ole parhaimmillaan ja äidistä isi tuntuu olevan valovuosien päässä. Toisaalta samaiset äiti ja isi jatkavat taas huomenna, paremmilla paukuilla ja yhdessä eteenpäin. Siinä se lasten koti on.

Aina ei voi onnistua, se on ymmärrettävää. Yrittäminen kannattaa aina.  Kotikadussa se Malalai -tyttö sanoi muuten, että sellainen on hyvä ero, missä äiti ja isä voi istua yhdessä kevätjuhlissa. Mäkimaatkin selvittävät sotkujaan. Arki on loppujen lopuksi kovin pieniä asioita, hyvässä järjestyksessä. Siitä se onni syntyy.