Seurasin hiukan vappuohjelmaa telkkarista, jossa palattiin 70-luvulle ja aatteellisen kantaaottavan musiikin maailmaan. Mieheni kanssa - hän oli vielä sitkeämpi valvomaan - palasimme omiin muistikuviimme noista ajoista.

Itse muistan öljykriisin pienen tytön silmin. Öljykattila oli asuintalomme alakerrassa. Muistan pelänneeni pienessä mielessäni, että talvella ei enää ole mitään, millä lämmittää. En minä pelostani uskaltanut puhua. Telkkariuutisista kuuli sen mitä kuuli ja aikuisten puheista ymmärsi sen osan, joka ihmetteli, ei selittänyt.

Nuo ajat olivat aatteelliset. Tunnustettiin väriä, kuka mitäkin. Itse oli nuori 80-luvulla, jolloin puhuttiin enintään ongelmajätteistä. Ensimmäiset ilmasto-ongelmat nousivat esiin, happosateista luettiin.

Olemme aikamme lapsia ja nuoria. Tänäänkin on parasta pohtia, kenen joukoissa seistot? Yhteinen maailmamme tarvitsee edelleen rajat ja rakkutta, ei riitaa, hallitsematonta vapautta ja anarkiaa.