Eilen oli kyselytunti. Kyselytunnilla on jännittävää, saako kysyä. En ole vielä saanut. Ihmekös tuo, en ole vielä pyytänyt kysymysvuoroakaan. Kaksi kyselytuntia on urallani edustajana mennyt, enkä ole vielä kysymystä kysynyt. Kirjallisia kysymyksiä on kyllä ministeriössä menossa. Ehkäpä ensi kerralla täräytän kysymyksiä ilmoille, ideoita on monia. Ajankohtaisista ihmissuhdekysymyksistä ihmisoikeuskysymyksiin.

Kysyin eilen valiokuntaneuvokselta julkisuudesta, olenhan uusi edustaja ja kirjoittelen esimerkiksi tässä blogissani ajatuksia, tapahtumia ja juttuja täältä eduskunnasta työstäni. Mielestäni on tärkeää olla mielummin hiukan varovainen kuin uhkarohkea. Nyt tiedän, että vaikka valiokuntatyö tapahtuu suljetuin ovin, kokouksen jälkeen voin kommentoida asioita.

Nyt sitten kommentoin. Suuressa valiokunnassa oli asiantuntijavieraana tutkija Teija Tiilikainen. Hän enteili Ranskan presidentinvaalien tuloksen vaikuttavan EU:n perustuslain käsittelyyn. Tiilikainen ennakoi "minisopimusta". Jos ulkoministeri Ilkka Kanerva olisi ollut kyselytunnilla, olisin halunnut kysyä, miten hän näkee Suomen aseman. Onhan hän pitänyt "minisopimusta"  kohtalokkaana, suora lainaus ulkoministeriön sivuilta:

Mitä tulee kysymykseen sopimuksen laajuudesta, ei sopimustekstin karsinta ole välttämättä tae nopeammasta edistyksestä asian suhteen. Minisopimus olisi kohtalokas, jos siinä ei lopulta sovittaisikaan juuri mistään, ministeri lisäsi. Kanerva ei uskonut, että Ranska olisi este asiassa edistymiselle. Juuri Ranskasta on presidentinvaalien yhteydessä väläytetty asian hoitamista minisopimuksella.

Kiinnostavia näkökulmia on ilmassa, varsinkin kun Iso-Britannian Blair ilmoitti siirtyvänsä sivuun. Kaksi suurta EU-vaikuttajamaata ovat uuden edessä. Siinä on kysymystä Suomelle kerrakseen.