Politiikassa tulee aina valita puolensa.

Luin aamun Hesarista, miten Ranskassa keskustalaiset äänestäjät tulevat olemaan ratkaisevassa asemassa presidentin vaalissa. Seuraan mielenkiinnolla, miten Ranskan vaali kehittyy. Näen ranskalaisella poliittisella kulttuurilla syvää merkitystä EU-politiikan kehitykselle. Siinä, missä perinteiset vanhat poliittiset kulttuurit kokevat vahvoja muutoksia tai uusia tuulia, riski satunnaisuudelle EU -päätöksenteossa lisääntyy. Niin kauan kun vahvat traditiot jylläävät, ennustettavuutta on enemmän.

Suomessa ja KD:ssa on oma jännitys menossa. Vaalivaliokunnan esitykset olivat tänään luettavissa Hesarissa ja Kouvolan Sanomissakin. Näen itse ainoana, hyvänä vaihtoehtona, että kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen jatkaa puheenjohtajana. Hän on johtanut puolueen tasapainosesti vaaleihin, joissa pärjättiin omilla listoilla kohtuullisesti. Ei hyvin, ei huonostikaan. Positiivisen kehityksen vire henkäilee puolueessa. Tällä tiellä tulee jatkaa!

Varapuheenjohtajistoon vaalivaliokunta esittää kolmea henkilöä, jotka kaikki monipuolisia ja taitavia. Yllätys, vaikkei ollenkaan huono, oli minulle itselleni Marjo Anttooran nimi lehdestä luettuna. Onhan hän toiminut avustajanani, joten sunnuntaiaamun lehdissä oli todella uutta luettavaa. 

Haluan nähdä KD:n tulevaisuudessa eteenpäin katsovaa joukkoa, jolle laajapohjainen kristillisdemokratiaattinen toiminta on suunta, maali ja ydin. Lehdistä bongaamani nimet Räsänen, Anttoora, Maanselkä ja Östman ovat kaikki tähän suuntaan vieviä nimiä. Ei valittamista, joten tukea on tarjolla!