Tänään on kevätjuhlapäivä. Se on pitkästä aikaa erilainen päivä minun elämässäni. Opettajan elämässä kesä alkaa kevätjuhlapäivän iltana, kun viimeiset koulun tiiviiseen aikatauluun sidotut työt on hoidettu. Kesällä tulee tehtyä kouluhommaa, milloin mitäkin, mutta rytmi on toinen. Luokka ei odota kellolleen ja aika joustaa muutenkin.

Tänä vuonna minun kouluni ei pääty. Se päivä meni jo, maaliskuussa. Tänään osallistun yhden II asteen koulun kevätjuhlaan. Saan olla mukana juhlapuhujana. Iltapäivällä lähden kummipoikani Miskan lakkiaisiin.

Miskasta tulikin mieleeni erikoinen tapaus.

Seurustelin Panun, mieheni,  kanssa. Panun ystävä kutsui kummiksi nykyistä miestäni, silloista miesystävääni. Hän oli kertonut, että on vakaat aikeet yhden tytön osalta, ei yksin ryhtyisi. Ystävä oli todennut, että jos tyttö kelpaa sinulle, kelpaa se kummiksikin.

Mikä luottamus? Mikä kosinta? Tiesin, ettei mieheni pyydä minua heppoisin perustein kummiksi hyvän ystävänsä vauvalle. Yhden talvisen viikon kuljin Savonlinnan talvisia rantoja ja mietin, onko tämä mies SE, jonka kanssa haluan olla Miskan kummi yhdessä myötä ja vastamäessä.

Nyt meidän yhteinen kummipoikamme on ylioppilas. Onnittelut!

Tämä on kummitädille todellinen kevätjuhlapäivä.