Nyt voisin sanoa, että anteeksi rakas päiväkirjani, sähköinen sellainen. On ollut hiukan kiirus. Perheeni on aloittanut kesäloman. Heistä mieheni ja tyttäret kävivät tällä viikolla omaa tahtiaan Helsingissä luonani. Myös mummo ja vaari, siis anoppini ja appeni, kävivät junamatkaretkellä uudessa miniänsä kämpässä. Illat menivät mukavasti.

Torstaina illalla olin vierailulla. Niin hienossa paikassa en ole koskaan ollut. Pääministeri oli kutsunut opposition edustajat Kesärantaan. Siellä minäkin sitten vierailin yhdessä toisten edustajien kanssa. Kouvolasta Kesärantaan!

Sibelius Akatemialta oli paikalla hieno bändi, mainiota musiikkia. Seura oli iloista. Ruokailin kiinnostavassa ilmapiirissä. Timo Soini oli - hieno juttu, mukana taas - juttutuulella ja pääministeri muuten vaan hyvällä tuulella. Oli kiinnostavaa kuunnella kahta vaalien taitajaa, kun pohdimme viime vaalien henkilökohtaisia kokemuksia.

Tänään oli niin pitkä päivä Helsingin päässä, että kokousvauhti ei ottanut heltyäkseen. Kouvolan päässä ohjelma meni niin sanotusti ohi. Juna toi onneksi illalla kotiin. Tosin juna oli niin pitkä, että loppupää roikkui pitkällä asemalaiturista. Sieltä sitä loikittiin junasta raidekivetykselle ja marssittiin viime metrit perille asemalaiturille. Onneksi ei ole huonot jalat, vaan hyppääminen sujui.

Ai niin, hauska yllätys odotti kotona. Perhe oli siivonnut! Kiireet loppuivat siis kertaheitolla.