Tässä juhannuksen jälkeen olen ehtinyt lukea muutakin kuin eduskunta-asiapapereita tai työhön liittyviä julkaisuja. Naistenlehdet ovat sudokujen lisäksi kuuluneet kesäsivistykseeni. Olen nyt jo totaalisen irti arkirutiineista siitäkin huolimatta, että sadepäivien ratoksi jatkan kodin siivoamista "muuttokuntoon".

Ei, emme me muuta emmekä ole vaihtamassa kotia. Hääpäivänä huomasin vain olleeni mieheni kanssa samoilla kämpillä jo 19 vuotta ja tässäkin kodissa kohta jo 15 vuotta, joten joskus on hyvä tehdä vähän kovemmalla kädellä siivousta. Rakkaat säilötyt lehtivuosikerrat, epämääräiset keskeneräiset lehtileikekokoelmat yms saavat kyytiä. Siirretyn huonekalun takaa saattaa löytyä se meidän perheen kennelin villakoira, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Koirien ystävänä minun ei tietenkään pitäisi olla kuin iloinen harmaasta, hyvinmuodostuneesta villakoiralinjasta. Siivousrätti toisensa perään kuluu kuitenkin nyt puhki ja kennelimme jäsenistö karsiutuu. Jäljelle jätetään tuo bichon havanais Lilla - tämä tiedoksi maailmaa matkaavalle tyttärelle! Lilla voi hyvin!

Kodin Kuvalehdessä oli lomajuttu. Siinä pohdittiin, millaiset asiat rentouttavat ja tekevät loman. Lehdessä kuvattiin slow movement -ilmiötä, jossa vauhti arjesta otetaan pois ja nautitaan arkisista asioista. Hei! Sehän on juuri minun juttu.

Juhannuksen Hesarista hyppäsin matkailusivut yli ja pyysin rakkaalta mieheltäni, että tällä lomakaudella saan olla kaiken vapaan ajan kotona, pihalla ja lähimaastoissa. Ihminen voi muuttua: minä, ikuinen matkafriikki, nautin äärettömästi kiireettömästä kodista, pienestä puuhasta ja omien lasteni jalkojen töminästä. Tunnistan heidän askeleensa unenkin läpi. Se on kai sitä teinien äidin vaistoa se.

Kesäni on täällä. Illalla tosin kiipeän taas junaan ja valmiiksi aamun suuren valiokunnan kokoukseen Helsinkiin. Slow movement jatkuu: viikonloppuna toiset pelaavat pesäpallon, minä taidan pääsääntöisesti jäädä katsomoon. Ellen sitten naisten pelissä pääse heittämään palloa, *silmänisku*. Se jää nähtäväksi!