Eilinen päivä meni kotioloissa. Siivouspäivä osui kohdalle. Voi sanoa, että onni onnettomuudessa. Vatsavaivat iskivät iltapäivällä sillä "volyymillä", että kotioloja ei voittanut mikään. Se siis eilen. Sain siivota vaivoissani lähes yksin, olihan muut koiranäyttelyssä. Toisin poikani ei ollut Kotkassa näyttelyreissulla, mutta hän maksimoi muuten siivouspäivän tehot. Kaksituntinen meni keräyspaperikassin vientiin. Onnistunut vienti, ovesta tallasi sisälle poika sekä tyttö. ;) Nuorten elämä on, jännittävää!
Herään kotona Kouvolassa Helsingin rytmiin, vaikka minulla ei olisi mihinkään aamukiire. Toisaalta se on mukavaa, toisaalta voisi nukkuakin hiukan pitempään. Sanomalehdet on ainakin luettu ennen kuin toiset tulevat jakamaan niitä. Muistan lapsena ihmetelleeni isä-Timoa, miten hän halusi aamuisin lukea sanomalehdet minun silmissäni "samalla tavalla". Enää en ihmettele. Nautin Kouvolan-kotona äärettömästi sanomalehdistä ja aamupalasta. Helsingin aamuina en saa aamupalalla sanomalehtiä. Se tekee melkein minut kipeäksi.
Siivouspäivänä pohdin, onko mieheni ja minun perheessä kasvatus liian vapaata. Lastemme huoneet muistuttavat lähinnä vanhanajan kaatopaikkoja, niin ilmavasti tavarat ovat lomittain ja röykkiöittäin aseteltu huoneisiin. Siivousakti sujuu kyllä, kunhan aikuinen (lue: äiti tai isä) käy huomauttamassa, että sängyn altakin on kerättävä aarteet pois. Meidän tutkimuslaboratoriomme todistaa, että sängyn alle siivoaminen, jota toiselta nimeltään "lakaistaan maton alle" -siivousmenetelmänä kutsutaan, opitaan ihan ilman opettamista tai mallia. Meidän nuorisomme on mitä majavinta sukua. Kaikki aarteet on jemmattuna mitä mielenkiintoisemmalla tavalla.
Tai jos meidän varastoihin kurkistaa, ehkäpä voi kuitenkin tehokasta mallioppimista olla nähtävissä. Taidan siis tietää, mitä itse teen juhannuksen jälkeen alkavalla lomakaudella.
Tänään on kuitenkin mitä ihanin pyhäpäivä. Nyt saan nauttia levosta ja virkistyksestä. Viime viikolla keskustelimme eduskunnan paussilla (satavuotisen raamatturyhmän torstainen tunti) työn ja levon, pyhäpäivän merkityksestä. Olen kuunnellut kokeneita edustajia tarkalla korvalla ja alusta asti pyrkinyt rajaamaan itselleni ja perheelle myös tilaa aikataulussa. Työssä, jossa ei ole työaikaa, voisi viettää vaikkapa huomaamattaan ympäripyöreitä päiviä, viikkoja ja kuukausia.
Huomenna maanantaina tiivis paluu Helsinki-arkeen. Tällä tulevalla viikolla aloitamme istunnot jo maanantaina.
Ps. Jukolan viestin seuraaminen jäi tänä vuonna hiukan huonolle reaaliajassa. Nukkumatti vei, en vikissyt.
