Yliopistolehden (5/2007) alaviitteenä oli pohdinta tärkeysjärjestyksestä. Siinä todettiin, että Suomessa on 3400 peruskoulua. Se on 1600 vähemmän kuin 16 vuotta sitten. Vähennys on 30,6 prosenttia. Samaan aikaan koululaisten määrä on vähentynyt 2,4 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan 593 000:sta 579 000:ään. Kirjoittaja Marja Pemberton toteaa, että ikäluokkien pieneneminen ei riitä koulujen lakkauttamisen selitykseksi. Hänen mielestään selitys löytyy tärkeysjärjestyksestä.
Tärkeysjärjestykset järjestäytyvät arvovalintojen perusteella. Teemme erilaisia ratkaisuja sen mukaan, minkä koemme tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanoi mummokin aikanaan.
Huh huh, samaan aikaan yli 3000 nuorta jättää menemättä toisen asteen koulukseen ja yli 300 jää ilman perusopetuksen päästötodistusta. Isoista kouluista, joissa oppilaat vellovat vieraina läpi kouluelämänsä osalle opetus osuu ohi. Toivottavasti he löytävät paikkansa onnellisina elämässä.
Ei jättilaitokset, metropolikoulutuspolitiikka, ole mikään kouluelämän onnela.
Kesän alussa opetusministeri Sari Sarkomaa sanoi: "On tärkeää, että koululasten vanhempia kuunnellaan ja että heidän toiveensa otetaan huomioon koulutyöhön liittyvissä ratkaisuissa." Onkohan kouluasioissa mahdettu kuulla vanhempia riittävästi?
