Katsoin telkkarista Savonlinnan oopperajuhlilta kantaesitystä "Isän tyttö".  Olin lauantaina katsomossa rivillä 16. Paikka oli katsomossa erinomainen. Kokemus oopperasta silti jätti kylmäksi, tai ainakin melko viileäksi. Aamulehden arvostelu oli julkaistuista ja minun silmiini osuneista arvosteluista lähellä omia ajatuksia.

Nyt tv-sovitus lähelle menevine kameroineen ja hyvällä äänentoistolla, onnistuneella nauhoituksella, sai koko oopperan näyttämään ihan toiselta. Se näytelmämäisyys, joka paikalla linnassa kävi ikävästi silmään ja puudutti, ei näkynyt telkkariversiossa ollenkaan samalla tavalla. Kohtaukset, jotka jäivät "piiloon", pieniksi ja näkymättömiksi, saivat telkkarissa toisen näkyvyyden ja painoarvon. Toisaalta taas lavalla mahtavat ja näyttävät tilanteet, kuten "ommellaan, ommellaan" tai jotkut muut joukkokohtaukset, eivät olleet niin näyttäviä kuin linnassa.

Musiikista myös tuli erilaiset sävyt vielä paremmin esille toisella kuulemisella.

Kaikki esityksen isän tytöt näyttivät läheltä parhaita puoliaan. Esiintyminen tuli vielä paremmin esille kuin suuressa linnan katsomossa suurelle katsomolle.