Keväällä tarkastettiin Hanna-Maija Sinkkosen väitöskirja "Kadonneet pojat". Se on monitapaustukimus erityisoppilaiden elämänkulusta. Tutkija selvitti sitä, miksi jotkut pojat eivät pysy koulussa. Erityisesti ala- ja yläkoulun taive on hankala.

Koulunkäyntiä suojaavia tekijöitä on isän mukanaolo lapsen elämässä. Myös yksikin aikuinen ihminen, jonka puoleen voi kääntyä, kun tarvitsee apua, on merkittävä. Väkivallattomuus on myös suojaava tekijä.

Tutkimuksen pojat olivat kolmea tyyppiä. 1. Tyyppi oli tavoitteellinen, mutta elämä toi mutkia koulu-uralle. 2. Tyyppi oli  kannustavasta mutta kovin vapaasta kodista. Vaikeudet alkoivat nimenomaan yläasteen vaiheessa, jossa vapaa elämä ja kouluelämä joutuivat vahvasti ristiriitaan. 3. Tyyppi oli noidankehissä pyörivä koulu-ura. Ei päämääriä, ei pyrkimyksiä. Suojaavia tekijöitä ei ollut riittävästi.

Oppilashuoltoa tarvitaan vahvasti mukaan nykykouluun. Oppilashuolto on viran puolesta suojaava tekijä, joskin ei ole oikein odottaa, että kaikki hoituisi vain viran puolesta.