Eilen kesäpäivä oli täynnä kielellisiä kiinnostavia juttuja. Ihan illalla seurasin sivusilmällä telkkarista miten Venäjän presidentti Putin puheli pitkät pätkät englanniksi saadakseen kuulijat vakuuttuneeksi olympiakaupungin oikeasta paikasta. Sotshi on 2014 talvikisakaupunki. En ole usein kuullut presidentti Putinin puhuvan englanniksi. Yleensä hän käyttää äidinkieltään venäjää. Kielen käyttämisellä on psykologinen merkitys. Sotshin kohdalla oman identiteetin korostamisen sijaan kansainvälinen lähestyminen oli varmasti se, joka mursi kevyesti selkärangan nimenomaan Sotshin eduksi.

Sinisilmäisyyteni ei jätä huomaamatta 12 miljardin dollarin rahalupausta. Toki päätöksillä on taustalla monia ratkaisevia näkökulmia.

Toinen kielellinen kiinnostava kohta oli Heinolassa. Kävin siellä Kuurojen liiton leirillä. Pääkieli oli yhteisissä hetkissä viittomakieli. Olin siis täysin ummikkona hiljaisuudessa. Toki kaikki tulkattiin, mutta se kielettömyyden tunne oli aika koskettava. Kun viestinnästä otetaan ääni pois, jää ilmeet, eleet ja viittomat. Minulla ei ole tästä hallussa viimeksi mainittuja ja löysin itsestäni myös ilmeiden ja eleiden osalta peräti ujon. Kun toiset puhuvat omaa tunnekieltään, oma heittäytyminen uuden kielen maailmaan ei ole ihan helppoa. Onneksi meillä oli tulkki koko ajan paikalla.

Nuoret perusopetustaan päättämmässä olevat nuoret kertoivat - viittoen - ettei heidän ole aina mahdollista saada tulkkipalveluja, kun on tarpeen. Edustusjoukkuejalkapalloura kariutui, kun kotikaupunki ei antanut tulkkipalveluja harjoituksiin. Opiskelutulkin puute on saattanut jäädyttää toisen asteen opinnot kokonaan, vaikka koulupaikka on saatu. Opiskelu on pitänyt aloittaa jossain toisaalta, missä sattuu olemaan tulkkausta. Tv-ohjelmien tekstityksiä on suomalaisissa ohjelmissa noin 20 prosentissa. Viisi minuuttia päivässä voi seurata uutisia.

Suomessa perustuslaki turvaa jo viittomakielen aseman: "Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla."  Yksittäisen nuoren arjessa laki tulee todeksi vasta, kun se oikeasti toimii omassa elämässä.