Heräsin harmahtavaan aamuun. Koko yön näin vähän liian dekkarimaisia unia. Aloitin illalla uuden kirjan, jännitystä, ja hetimiten sen paukahti suoraan uniin. Olen tänä kesänä nähnyt paljon unia. Olen siitä iloinen, sillä uskoakseni mieleni järjestäytyy ja lepää viime talven tiiviin työskentelyn päälle. Yleensä unet ovat jotain ihan muuta, mutta viime yön unissa tiedustelupalvelut vilisivät "filmillä" kuin James Bond-leffoissa ikään. Elämä voi olla siis varsinaista seikkailua, kotonakin.

Koska kesä on melkoisen hiljaista työrintamalta, luetaan politiikan tekijäin ja tapahtumien joukossa, on keskityttävä omaan kesään. Lauantaina tuli käväistyä opiskeluaikojen ilmapiirissä Savonlinnassa kummipoikavierailujen välissä. Olen asunut kaupungissa 1986 - 90. Piipahtelemme välillä käymäsiltään, tosin nyt oli ollut useampi vuosi väliä. Monikaan asia ei keskustan alueella ollut muuttunut. Kävelysilta oli Savonniemestä torille uusi.

Kävimme linnassa oopperaillassa katsomassa Isän tyttö -kantaesityksen. Vaikka Hesarin arvostelussa esitystä ylistettiin, mielestäni se oopperaesityksenä jäi laihaksi. Orkesterimusiikki ja kuorot ovat linnassa aina upeita. Niiden osuutta odotin enemmän, vahvempana ja syvempinä. Lavastuksen valonvilkutukset saivat aikaan sen, että migreeniherkät katsojat istuivat silmät kiinni pitkät pätkät. Kyseessähän oli erityisesti kolmen sukupolven naisten tarina. Silti en kokenut kosketuspintaa, vaikka kuinka itsetutkiskelin itseäni koko ajomatkan kotiin. No, pysyipä Panu hereillä kuunnellessaan höpinöitäni.

Sunnuntai-iltana pelasimme sukujen kesken pesäpalloa syntymäpäiväjuhlan huipentumaksi. Veljeni ja hänen vaimonsa olivat järjestelleet esikoisensa toiveiden mukaan pesäpallopelin. Koko paikalla ollut suku pelasi. Niin pappa ja mummo, kuin taata ja mummukin. Eri-ikäisten ja toisilleen tuttujen, silti vähän vieraiden sukulaisten, heittäytyminen pelaamaan naperopesissäännöillä pari vuoroparia oli virkistävää. En ole aikuisvuosinani osunut palloon niin hyvin, enkä koskaan pelannut samalla kentällä äitini ja isäni kanssa. Nyt olen sitäkin kokemusta rikkaampi. Taisin tuoda pari juoksuakin, sitä en muista. Sen sijaan kokemus yhdessä tekemisestä oli mukavaa.