Perheessämme ehdittiin nauttia monenlaisesta hengen ja ruumiin virvoituksesta tänä kuluneena viikonloppuna. Selänpäässä tuli piipahdettua suviseuroilla ja keskellä Kouvolaa, urheilupuistossamme, vietettiin pesäpalloviikonloppua. Itä-länsi-ottelu oli jännittävä vielä sunnuntainakin. Miesten pelin huipentumaksi minun osalleni osui idän joukkueen kukittaminen.  Länsi tosin voitti, vaikka itse sympatiseerasin (ja halasinkin) itää. Onnittelut voittajille!

Seudulliselle itsetunnolle - onko sellaista - itä-länsi-tapahtuma tekee eetvarttia! On  hienoa huomata, että Kouvolan seudulla osataan, ihmiset tekevät pyyteettömästi talkootyötä ja taito järjestää tapahtumia on hanskassa. Kouvolan eräs tulevaisuuden näky voisi ollakin nimenomaan erilaisten tapahtumien keskuksena toimiminen. Kouvolassa on paljon valmista infraa, paljon vapaaehtoispohjalta toimivia seuroja ja mahtavat kulkuyhteydet. Majoituskapasiteettia on, niin omassa kaupungissa kuin lähiseudullakin. Täällä on erinomaiset mahdollisuudet toimia isäntäpaikkakuntana hyvin monentyyppiselle toiminnalle.

Erityistä ylpeyttä tunsin pesäpallopelissä sunnuntaina pienen kummipoikani osalta, hän oli erään idän pelaajan "saattajana". Anton hoiti hommansa hienosti. Tädistä oli ihana katsoa reipasta juoksua ja vastuunkantoa. Antonin isä oli mukana, kuten monien muidenkin junnujen vanhemmat. He tekivät ison työn, samoin kuin monet, monet muut vapaaehtoiset pesäpallonystävät. Kiitos kuuluu heille onnistuneesta tapahtumasta!

***************************

Kommentointia vielä itä-länsi-pelin lehtijuttuihin:

Hesarissa oli toimittajan kommentti pesäpalloliitolle. Protokollat - näin luin ja ymmärsin - kesti toimittajan mielestä ihan liian kauan. HÖH! Ihmettelen minä pääkaupukiseudun pää-äänenkannattajan toimittajan näkökulmaa ja käsittämätöntä malttamattomuutta. Peli alkoi 14.30. Puheet ja muut peliin kuuluvat protokollat alkoivat 14.20. Alkuvihellys oli aika jämpti, ohjelmaahan Reijo Haka piti sekuntiaikataulussa, olihan mm. yläilmoissa laskuvarjohyppääjiä, jotka tulivat omalle kohdalleen sekuntilleen.

Jotain palkintoja jaettiin tauolla. Jos se palkintojen jako ei viihdyttänyt, saattoi mennä vaikkapa kahville. Myönnän, että itsekin kävin virvokkeilla.

Pelin lopussa kuuluu jakaa huomionosoituksia ja palkintoja pelaajille. Jos katsoja tai toimittaja ei jaksa sitä seurata, eihän ole pakko. Peli oli siinä vaiheessa ohi.

Airue kansallispukuisine tyttöineen oli juhlava ja itä-länsi-perinnettä. Toki on ymmärrettävää, jos miestoimittaja odotti paikallisen tanssiryhmän kauniiden tyttöjen esiintyvän toisissa esiintymisasuissa. Yleensähän heillä on päällä ihan toisenlaiset tanhupuvut.