Tänään lauantaina piipahdan katsomassa kummipoikaani ja hänen perhettään Mikkelissä. Poika lähtee  armeijaan maanantaina. Keväällä lakkiaisissa sovimme, että käymme tarkistamassa tilanteen vielä ennen inttiä.

Tämä kummipoikani on ollut aina erityisen merkityksellinen. Rakkaita ja tärkeitä ovat kaikki, mutta meidän yhteinen elämä on ollut jännittävää. Tulin kummitädiksi niin, etten ollut vanhempia koskaan tavannut. Kummiuteeni on varmasti vaikuttanut vanhempien vahva luottamus silloisen poikaystäväni valintoihin. Tulin kummiksi, kun nykyinen mieheni ei halunnut mennä yksin. Olihan hänellä menossa .... meidän seurustelu. Pojan isä oli todennut, että jos kelpaa Panulle, kelpaa heillekin.

Kummius oli kuin kosinta. Tiesin, miten arvokkaasta asiasta kummin tehtävässä oli kysymys. Tiesin myös, mitä Panu pohti kummiudesta, joten ei ihme, että kävelin viikon Savonlinnan talvituulisia järvenrantoja ja pohdin, mitä teen. Loppu on elettyä legendaa.

Sunnuntaina menen toisen kummipoikani syntymäpäiville. Anton-veljenpoika on jo 8. Kun hän syntyi, juoksin yöpuku päällä talon ympäri. Minusta oli tullut täti. Nyt olen jo kolmen pojan täti ja ylpeä siitä.  Samoilla synttäreillä vietetään myös  Samulin synttärit. Hän on veljessarjan nuorin ja yksi vuotta. Kummiasioissa hän on jo poikani kummipoika.

Perheen yhteiset riennot ovat tärkeitä. Toisaalta on merkityksellistä, että kaikilla on omaa tilaa. Meidän nuoret ovat kuin Camel-boots -miehet, kulkevat  omia teitään. Matias on Ryttylässä nuorten tapahtumassa ja Maijastiina koiramenoissa. Sunnuntai-iltana kokoonnumme serkkupoikien synttäreille kaikki. Viikonloppu on  näin lauantaiaamuna odotusta täynnä.

Hyvää viikonvaihdetta! Blogi lepää tämän viikonvaihteen, niin myös blogin kirjoittaja :)

Ps. Pääministeri Vanhaselle iso + Afganistan-aseasiassa: tuen aseetonta, rauhanturvaamislinjaa.