Omat mokat ottavat päästä eniten. Sattuuhan niitä, kaiken aikaa, mutta aina ei itse huomaa. Nyt huomasin. Olen ihan väärään aikaan ihan väärässä paikassa. Pitäisi olla junassa Kouvolaan, olen kuitenkin Helsingissä. Olin luvannut tavata Superin väkeä kävelykadulla, nyt en ehdi sinne! Menin väärään aikaan asemalla, enkä tiedä, miten olin katsonut junat niin väärin. Kuin nupiksi, sähköinen kalenterini ei kertonut kaikkea sitä ulos, mitä olin kirjoittanut sisälle. Olen nolo!

Sain ensikädentietoa Kouvolasta kävelykadulta. Siellä on Superin teltalla demostraatio menossa, esillä on  vanhus pyörätuolissa, vanki ja lehmä. Kahta kolmesta mainitusta koskee ulkoilutussäännökset, osin oikein eu:n mukaan.  Yhtä ei. Arvaatkos, ken jää ilman ulkoilua ja ulkoilutusta?

Ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttaa paljon mieliala. Ulkoilu piristää. Monissa eri ikäihmisten hoivapaikoissa ei yksinkertaisesti ehditä perushoidon lisäksi ulkoilla. Se on väärin!

Kuuntelin eilen ohjelmaa radiosta, jossa puhuttiin nimenomaan hoiva-alojen työnkuvasta, palkkausperusteista ja tulevaisuudesta. Hoitotyön arvostus on yhteiskunnallisen omantunnon peili. Mitä me arvostamme todella, lähimmäistämme vai jotain ihan muuta?