KESKIVIIKKO II
Viime viikonloppuna Kouvolan Sanomissa kirjoitettiin Kymenlaakson pohjoisen pään kansanedustajien kielikursseista. Kaikilla nykyisin istuvilla oli jokin kokemus kielikursseista. Tänään pääkirjoituksessa jatkettiin vielä kielikurssikeskustelua. Pääkirjoittaja oli sitä mieltä, että kansanedustajan kielikurssit lisäävät demokratiaa. Jos kielitaito pitäisi olla valmiiksi kansainvälistä luokkaa, se kaventaisi valinnanmahdollisuuksia.
Keväällä huomasin ollessani puolustusvaliokunnan vierastapaamisissa ihan täällä Suomessa, ettei puolustussanasto ollut kohdallaan. Toinen herätys oli erittäin erityinen keskustelu englanniksi, jossa käytettiin ihmisoikeussanastoa. Vaikka puhun suht' sujuvasti arkikieltä, ammattikielenkäyttö ei ole sama juttu. Aloin kysellä koulutuksen perään.
Eduskunnan kielikoulutusjärjestelmässä on monia mahdollisuuksia hoitaa kielikouluttautumista. Kaikkia kielikoulutusmahdollisuuksia en varmasti edes tunne. Budjetin vuotuiselle kielikoulutukselle tiedän ja päätösprosessin tunnen. Virkamies hoitaa käytännön järjestelyt. Suomalaisen edustamisen kannalta on kuitenkin merkittävää, että me osaamme kansainväliset kielet. Kielikoulutus ei ole eduskunnassa ainoa koulutus, jota edustajien on mahdollisuus saada. Esimerkiksi atk-koulutusta pidetään. Kielikoulutuksen kritiikin suurin murhe lienee se, että kesäkoulutusmahdollisuus on myös ulkomailla.
Olen tänä kesänä käyttänyt opiskeluun edustajatyötä varten talouselämän ja kielen osalta. Olen menossa vielä ruotsin kurssille eduskuntaan, herättääkseni nukkuvaa ruotsiani. Olin viikon reissussa Englannissa, lähellä Bath-nimistä kaupunkia, maaseudulla. Kun illalla oli tunti omaa aikaa päiväohjelmassa, kävin kävelyllä. Jos ei satanut, tien varressa olevista aitauksista tuli kurkistamaan minua härkiä ja lampaita. Sadepäivinä eläimiä ei näkynyt. Muu aika oli kielenopiskelua, oppitunteja, teehetkiä, jossa opettajat sparrasivat kieltäni, ja muita päivittäisiä rutiineja, joissa koko ajan myös opetushenkilöstö osallistui keskusteluun.
Kieliopinnoissa on puolensa. Itse aikapanostukseni - viikko pois perheen luota kesällä - ja työskentelyteho kohtasivat hyvin kielileirityksessä keskellä kieltä. En päässyt luistamaan yhtään, olinhan ainoa suomalainen. Heräsin aamuisin ja huomasin jo suihkussa puhuvani yksin englantia. Sitä ei kotona tapahdu. Sain myös paljon puhumisrohkeutta, olihan kanssani opiskelemassa 11 eri kansallisuudesta eri alojen vaikuttajia.
Itse opiskelen kansanedustajan työni ohessa jatkossakin eri tavoin kieliä lisää. Harmittaa se, etten ole koko ikääni ymmärtänyt tehdä sitä paljon tehokkaammin. Oma "kielipääni" on todella puusta, joten työtä joudun tekemään paljon. Paljon helpompaa minulle olisi ratkoa yhtälöitä, piirtää vektoreita tai opetella matemaattisia kaavoja. Niitä en ole vielä tarvinut edustajan työssä.
Onkohan eduskunta muuten ainoa kansainvälisiä kontakteja ylläpitävä yhteiskunnallinen laitos, jossa tarjotaan kieliopintoja?
