Tästä on jo jonkin verran aikaa, kun osuin pyykinlevitykseen aamulla aamutelkkarin aikaan kotona Kouvolassa ennen aamujunaa. Aamu-telkkariohjelmassa kaksi noin kuudenkymmen ikäistä naista keskustelivat työelämästä, sen vaatimuksista ja mahdollisuuksista heidän ikäluokassaan. Naiset olivat kauniita, monessa mukana olleita ja intoa täynnä. Silti he pohtivat, onko heidän ikäpolvelleen riittävästi näkyjä ja käyttöä työmarkkinoilla.

Positiivista on se, että suomalainen työttömyysprosentti on alhaalla. Eilen radiossa oli ohjelma siitä, miten osa ihmisistä haluaakin tehdä osapäivätyötä. Työmarkkinat, ja niiden haasteet,  ovat siis hyvin moninaiset. Samaan aikaan me pohdimme nuorten asemaa työmarkkinoilla. Yhtäkkiä, yhtä aikaa,  on liki 100 000 nuorta "kadoksissa" työ- ja koulutusmarkkinoilta. Pelko suorasta putkesta syrjäytymiseen on ilmeinen.

Työmarkkinoilla todellinen haaste on se, miten erilaiset tekijät saadaan kaikki puhaltamaan samaan hiileen. Työn tekeminen ei ole samanlaista kuin ennen. On nähtävä erilaiset tarpeet, erilaiset tekijät ja moninaiset mahdollisuudet myös tehdä työtä. Työmarkkinoiden voima on monipuolisessa osaamisessa, myös nk hiljaisen tiedon siirtämisessä ja soveltamisessa  uusien oppien kanssa.

Työajattelussa olemme uuden edessä, onhan se nähty myös tässä viimeisten palkkaneuvottelujen kohdalla. Kaikki ei ole niin kuin ennen. On rohjettava katsoa yksilöllisemmin asioita, nähtävä tosiasiat periaatteellisuuden suolta. Uskon, että elämme vallankumouksellisia aikoja  työmarkkinamaastossa. Historiankirjoitus muistaa joskus tämän ajan melkoisena virstanpylväänä, vaikka me emme sitä vielä näe.