Saako koulussa väsyttää?

Äiti-elämäni eräs toistuvista ja haastavista tehtävistä on aikainen nukkumaanmeno. Se nimittäin onnistuu minulta paremmin kuin muilta meidän perheessä. Olen pitkäuninen ja haluan unille aikaisin. Tosin olen perheessäni sopeutunut siihen, että käyn nukkumaan myöhemmin. Silti herään aikaisin. En osaa nukkua pitkään. En oikein koskaan ole nukkunut pitkästi, paitsi vahingossa. Pommiin toki nukun joskus.

2007 kouluterveyskyselun mukaan lukiolaisissa ja yläkoululaisissa on väsyneitä. Jopa joka kuudes poika kokee päivittäistä väsymystä, tytöistä vielä useampi, joka viides. Niistä nuorista, joiden terveystottumukset ovat huonot, päivittäistä väsymystä kärsivät vielä useammat, noin 25 % porukasta.

On selvää, sanomattakin, mutta sanon sen kuitenkin, että väsymys heikentää oppimista ja keskittymiskykyä. Katse kääntyy ensimmäikseksi äiti-ihmiseen ja tietysti isään. Olettekos laittaneet nuorenne ajoissa nukkumaan? On kuitenkin käännettävä katsetta myös koulun suuntaan. Kerrotaan, samassa tutkimuksessa, että väsymys on kolme kertaa yleisempää niillä nuorilla, jotka kokevat puutteita opettajasuhteessaan, luokan ilmapiirissä, työympäristössä tai vuorovaikutuksessa. Myös opiskeluvaikeudet tai kiusaaminen vaikuttavat vireystilaan ja näkyvät väsymyksenä.

Nuorten jaksaminen on yhteinen asia. Koti ja koulu saavat  tehdä tässä yhteistä työtä. Kotiin jää erityisesti se vanhemmuuden vastuu nukkumisten ja syömisten osalta. Ei säännöllinen liikuntakaan ja siihen kannustaminen pahaa tee.  Koulun osuutta on arjen työn hyvä turvallisuus, työilmapiirin kehittäminen ja paneutuminen kouluelämän haasteisiin niin kiusaamisen kuin opiskeluvaikeuksienkin osalta.

Stakes on tehnyt hyvää selvitystyötä asiassa. Eväät on. Nyt ne pitää jakaa ja käyttää, viisaasti, kotona ja koulussa!