Ehkäpä tänään olisi viisasta kirjoittaa blogissaan päivän puheeni aiheesta, Pelastakaa Lapset ry:n toiminnasta, visiosta ja tehdystä työstä. Ehkä olisi viisasta pohtia kuntakuutosen yhdentymistä, josta toimittaja Laila Sairo kyseli eilen perjantaina ja tänään lauantaina Kouvolan Sanomissa kirjoitti. Kannattaisi ehkä pohtia kuntapalvelurakenteen tulevaisuutta ja muotoa sen sijaan, että keskittyy johonkin ihan toisarvoiseen.
Keskityn silti toisiin teemoihin.
Olin eilen Muodin Yössä Kouvolan keskustassa perheeni kanssa liikenteessä. Nuorin tyttäreni teki tiiviisti pohjatyötä eräässä naistenvaateliikkeessä, kun itse ehdin Helsinkipäivän päätteeksi keskustaan. Tyttöni oli jo ehtinyt katsoa äidilleen valmiiksi vaihtoehtoja. Samalla hän kertoi, mitä hän sitten valitsee, kun on aikuinen nainen. Voi tuota ihanaa olentoa! Toinen tyttöni, isompi ja itsenäisempi, löytyi varmasti oman harrastemaailmansa ympäriltä, lemmikkien muotinäytöksestä. Poikani puolestaan ehti urheiluharrasteistaan kanssamme hetkittäin. Erityinen yhteinen hetki, pääsimme ulos syömään. Harvinaista herkkua!
Kaupungilla kulkeissa kuulee kaikenlaista. Eräs juttu oli se, miten yksi kansanedustaja ehti keskellä viikkoa munkkeja myymään tänne kulmille. Toinen tarina sisälsi pohdintaa, voiko ministeri olla yhtä aikaa töissä ja kotona ja kantaa täyden vastuun ministerin tehtävistä. Edustajat ja ministerit ovat suurennuslasin alla. Se on selvä. Niinhän se pitääkin olla, onhan kysymys nimenomaan kansan edustuksellisesta tehtävästä.
On selvää, ettei meidän kaikki temppumme miellytä. Varmasti minunkin työskentely ja vapaa-aika herättää kritiikkiä eri piireissä. Kansanedustajuus on sitä, tavallisen elämän ja työelämän yhdentämistä erittäin konkreettisella tavalla. Kun kansakunta on kasoori ja esimies on äänestäjäkunta, on työskentelyolot ja tilanne tämä. Mielestäni ihan oikein: Äänestäminen antaa oikeuden pohdintaan!
Vastuunkannon hinta on usein vaikeatkin valinnat. Kaikkea ei voi saada! Edustajalle se puolestaan jättää vastuun valintojen tekemisestä. Mikä kannattaa ja mikä ei? Mikä on arvokasta ja mikä ei?
Omia kalenterivalintojani ohjaa ajatus siitä, miten olisin aina hetki hetkeltä juuri siinä tärkeimmässä paikassa niin, että tehtäväni elämän eri tehtävissä äitinä, vaimona ja edustajana tulisi hoidettua. Kansanedustajan työ on kokopäivätyö. Tyttärenä, tätinä ja ystävänä harmittaa, kun viime vuosi ensin kampanjoineen ja sitten uusine tehtävineen on vienyt minua kuusi nolla.
