Luin eilen illalla Talentti-nimistä kirkon työntekijälehteä. Siinä oli toimittaja Taina Westin haastattelu. Taina Westhän on nuoruutemme ajan tv-toimittaja Aune, joka oli puettu rooliin ja toimi erilaisissa tv-ohjelmissa eri persoonassa toimittajana.
West pohti politiikan ja uskonnon sekoittamista. Hän totesi, ettei niitä koskaan pidä sekoittaa. Hän pohti myös KD:n menestymistä ja totesi, että KD:n osuus poliittisessa kentässä on merkki siitä, ettei uskonnon ja politiikan sekoittaminen sovi suomalaisille.
Olen pitkälti samaa mieltä Westin kanssa siitä, ettei uskontoa ja politiikkaa pidä sekoittaa. Olen silti kokemuksen syvällä rintaäänellä eri mieltä siitä, mitä politiikan ja uskonnon sekoittaminen voisi olla ja on. Pelkkä KD-läisyys kun ei ole politiikan ja uskonnon sekoittamista! Toisaalta taas uskontoja on maailma pullollaan, joten on oltava tarkkana, mitä uskontoja eri poliittiset liikkeet sekoittavat omaan ideologiaansa. Oman henkilökohtaisen vakaamuksen sekoittaminen politiikkaan voi myös olla muuta kuin kristillisen, hengellisen vakaumuksensa tunnistaminen ja tunnustaminen.
Olen myös pohtinyt suomalaista äänestyskynnystä, perinteistä poliittista kenttää ja kansan historiaa. Olen tutkinut Kristillisen Liiton (SKL) syntyperää ja muutosta KD:ksi. Tätä tutkimusta pääsee muuten tekemään erityisen hyvin, kun ensi tammikuussa ilmestyy 50-v historiikki. Itse näen, että KD:n noin 5 prosentin kannatus ei kerro pelkästään KD:stä. Kyllä perinteinen kolmen suuren vuorottelu kertoo paljon myös ylipäätään kansastamme. Ensinnäkin, on helppoa yrittää olla voittajan puolella. Toisaalta, perinne sukujen ja perheiden piirissä ei välttämättä anna tilaa uudelle. Kolmanneksi, vaatii rohkeutta olla rohkeasti heikomman puolella. Se ei ole trendikästä.
Uskonnon sekoittaminen politiikkaan ei ole pelkästään kristinuskon elemettien tuomista poliittiseen päätöksentekoon. Uskontoa voi olla vaikkapa äiti Amman halailu. Hengellinen perustarve ihmisessä sykkii joka tapauksessa, halusipa sen tunnistaa tai ei. Se voi täyttyä monin eri tavoin. Muinaiskansat halailivat puita ja palvoivat metsiä, peltoja ja soita.
Politiikassa mukana olevat ihmiset eivät voi sulkea pois omasta itsestään eri elämän osa-alueita. Henkinen, fyysinen ja hengellinen ihminen ovat kaikki läsnä politiikankin tekijässä. Onneksi! Poliittisilla puolueilla taas on omat syntyhistoriansa. Joku on sitonut poliittisen "gluunsa" Alkioon, toinen Marxiin, kolmas Raamatun Jumalan ihmiskuvaan ja maailmankuvaan.
On suuri rikkaus, että Suomen eduskunnassa, tässä vapaassa kotimaassamme, saa olla erilaisia päättäjiä. Kenenkään ei ole pakko olla yhtä ja samaa. On hienoa, että sulassa sovussa voivat niin väet oikealta kuin vasemmalta, vihreästä Perussuomesta keskelle kristillisesti, osallistua isänmaamme rakentamiseen.
Itse hyväksyn historiani, katson tulevaisuuten tunnustaen värini. Arjen rakentamisen perusturva on Jumalassa. Arjen ratkaisujen järjestäminen on puolestaan meidän ihmisten tehtävä, kunkin oman vastuunsa mukaan. KD:läinenkin tekee hyvää arkihuomista ihan kaikenlaisille ihmiselle.
