Eilen illalla kävin katsomaan uutisia yhtä aikaa sekä netistä että telkkarista noin puoli ysi. Onneksi olin Kouvolan kotona asettanut itseni tukuisasti tuolille, olihan uutisissa edustajat Mieto ja Lipponen kertomassa uusien edustajien tekemästä kirjelmästä puhemiesneuvostolle. Oli yllättävä kirjelmä, en tiennyt siitä mitään.

Hauska yhteensattuma on toki se, että perjantaina menin iltapäivällä neljän pinnassa pönttöön puhumaan ja aloitin pohtimalla, että on kerrottava, mitä olisin halunnut jo aikaisemmin kertoa, mutten ollut saanut koko torstaina puheenvuoroa nopeissa keskusteluissa. Ihmettelin myös torstaina ääneen toisaalla sitä, miten puheenjohtaja Päivi Räsänen sai huonosti puheenvuoroja nopeatahtisessa keskustelussa ministeri Vehviläisen liikenneasioiden kohdalla. Samassa keskustelussa itse seisoa törrötin moneen otteeseen pystyssä sormi napilla, mutta vuoroa ei irronnut.

Sen olen tässä lyhyen eduskuntaurani aikana huomannut, että jokaisella puhemiehellä on oma tyylinsä. Pienen puolueen uusi naiskansanedustaja toki odottaa saavaansa osallistua keskusteluun siinä kuin muutkin. Toisaalta realiteetit ovat ne mitkä ovat. Olen yksi kahdestasadasta ja hyvä niin.

Eilen perjantaina olin toisin päin iloinen. Kulttuuriministeri Wallinin keskustelun aikana puheenvuoro tuli melko nopeasti. Se oli minusta puhemieheltä mukavasti tehty. Olihan minulla asiaa.

Tässä lopuksi se, mitä Wallinilta kysyin: Arvoisa puhemies! Vaikka täällä on elokuvarahoituksen ymmärtäjiä, niin minä kyllä separoin siinä jo sitä kurria. (Viittaus edustaja Alatalon aikaisempaan puheeseen, jossa hän puhui Hasardi-laulustaan ja sen riimistä: "jos kerman päältä kuorit, joudut kurria separoimaan".)Vanhasen toisen hallituksen ohjelma toteaa yksiselitteisesti, että kotimaisen elokuvatuotannon julkista rahoitusta vahvistetaan. Kuitenkin budjetissa hinta ensi vuodelle on täsmälleen sama kuin tälle vuodelle. Yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen, ja kuitenkin kustannukset ovat kaksinkertaistuneet niiden kymmenen vuoden aikana.

Elokuva on nimenomaan alueellista kulttuuritasa-arvoa. Kotimainen elokuva on kulttuurimuoto, joka tavoittaa erittäin hyvin suomalaiset paikkakunnan koosta ja alueellisesta sijainnista riippumatta. Tilastot sitä paitsi osoittavat, että suomalainen elokuva vetää hyvin. Laadukas kotimainen taide on minun mielestäni yhteinen asia. Oman kulttuurin tuntemus on kansallisen itsetunnon ydintä. Miksi, ministeri, elokuva unohtui ensi vuodelta?

**************************

Hesarissa poliittinen toimittaja Pekka Vuoristo lähettää kannustavaa kiitosta kristillisdemokraattien suuntaan. Samalla kun hän kuvaa kokoomuksen ja demareiden eipäs-juupas-hallitus-oppositiokuvioita, hän toteaa, että oppositiosta KD on tehnyt taas täsmällisen, tasapainotetun vaihtoehtobudjetin, jonka pohjalta on mahdollista tehdä oppositiopolitiikkaa.

Tuosta vaihtoehtobudjetista sen verran, että on todellakin uudelle kansanedustajalle helppo osallistua keskusteluun palvelutasolla, kun ei tyhjästä tarvitse nyhjäistä. Toisaalta vaihtoehtobudjetin tekovaiheessa olen ollut koko ajan kuumassa keskustelussa mukana, siis tekemässä yhdessä. Vaihtoehtobudjetti on helppo kokea omakseen.