Kotikaupunkini Kouvolan taidemuseossa oli eilen illalla taidenäyttelyn avajaiset. Ajoin varovasti, mutta kiireenvilkkaa suoraan Helsingistä Kouvola-talolle tähän näyttelyyn. Minulle oli erityisen tärkeää päästä tähän syyskuiseen näyttelyavaukseen, koska näyttely oli kouvolalaisen Taju-ryhmän näyttelyavajaiset.

Kun ehdin vähän myöhässä paikalle, tunnelma oli kuin nuoruuteni rautalankahipoissa. Onneksi törmäsin heti muutamaan tuttuun, oli pakko tarkistaa, että olen oikeana päivänä oikeassa paikassa. Paikalla oli jotakin enemmän kuin pelkkä kuvataideavajainen.  Todella tunnelmallinen rautalankabändi soitteli museon nurkassa. Pääosassa laulajana oli kuvataiteilija Ville Viinilainen. Nostalginen monitaitoinen Viinikainen! Muitakin tuttuja kasvoja tunnelmoi soittimineen.

Tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkosen herkät kangastyöt ovat kauniita. Kuvataiteilijoista varmasti löytää itselle mieleisen taiteilijan. Odotin - myönnän suoraan - näkeväni Viinikaisen Sointu-tauluja. Niitä ei näyttelyssä ollut. Pettymykseni tuli korjattua, olihan Ukin Sointu paikalla. Viinikaisen töistä löysin muutaman, joista erityisesti pidin. Manja Riihelän töissä jäin nimettömien kiusaamiksi. Riihelän työt olivat minulle tällä käynnillä kaikkein vieraimmat. Ehdottomasti minun nykyvireessä eniten värimaailmaani hiveli Heini Lipiäisen työt. Varsinkin takaseinän Batman ja kaksi muuta saman sarjan työtä olivat minulle NE, jotka tuntuivat koskettavan eniten.

Indententti Johanna Vuolasto tekee huipputyötä Kouvolan taide-elämän virittämiseksi. Näyttelyavajaisissa tupa oli täynnä, ansiokas näyttely kauniisti esillä ja näky oman seudun taiteilijoiden esille tuomisesta kannatettava.Onnittelen!

Ainoan kriittisen kommentin heitän sivistystoimen päämiesten suuntaan. Ainakaan minä en nähnyt ketään paikalla. Pyydän jo nyt, anteeksi, jos minulta meni ohi. Läsnäolo on kannattamista ja tukemista. Tälläisellä taidetyöllä on erityinen merkitys. Haluammehan olla sekä nostamassa omaa taidemuseota että erityisesti täällä Kouvolassa työskenteleviä taiteilijoita.